maanantai 20. huhtikuuta 2015

Tontti

Tonttia kuvailisi parhaiten sanalla... mystinen.
Tontti oli ollut pitkään myynnissä, eli sitä ei ollut kukaan muu kuin me halunnut. Hintakin oli hyvin edullinen ollakseen tosiaan kaupunkialueella. Tontti on, hmm, kosteahko, ja sen verran omalaatuinen muutenkin, että arvelemmekin toisten tontinetsijöiden pitäneen talon perustamiskuluja ja lisäksi kenties tontin "normaalistamiskuluja" liian suurina.

Kyseessä on tavallaan kaupunkitontti, mutta kuitenkin maapala on ihanasti kuin eristyksissä hieman omassa maailmassaan. Kadulta päin tontille pitää tehdä oma pieni "tie", eli kadulle rajapintaa on vain muutama metri. Minipituisen tien jälkeen laskeudutaan tontille... Kuvat on otettu huhtikuun alkupuolella, joten lunta on vielä hiukan jäljellä ja tenavilla on talvitamineet yllä.



Tontin takaosassa on, hmm, no, vesistö. Rutakolle on ollut hieman vaikea keksiä nimitystä, joten olemme käyttäneet poissulkumenetelmää. Se ei ole meri, järvi, joki eikä puro. Toisaalta se voisi mahdollisesti olla lampi, toisaalta se voisi olla lätäkkökin. Joko hyvin pieni lampi, tai sitten hyvin suuri lätäkkö. Olen jo pitkään halunnut asua lammen rannassa, joten sanotaan siis lampi!


Lammen ja kadun (ja naapuritalon) välissä on sitten kuivaa maata, jolle talon on tarkoitus nousta. Koska koko tontti on kosteahko, on tämä otettu huomioon taloa suunniteltaessa, ja armas suunnittelijamieheni on valinnut talolle pilariperustuksen, jossa lauma järeitä metallipaaluja juntataan maahan riittävän syvälle, ja talo tulee sitten näiden päälle.

Talon paikkaa, käsittääkseni
Kuivaa maata tontin laita-alueelta
Tontilla on kokoa noin 1600 neliömetriä, eli se on kaupunkitontiksi kivan iso. Toisaalta kadulta johtava pieni tienpätkä sekä 'lampinen' haukkaavat oman osuutensa maa-alasta. Tontilla on puustoa sen verran, että aurinkoista kohtaa on tähän aikaan vuodesta vaikea metsästää. Toisaalta polttopuita olohuoneen kaminaan on luvassa runsaasti jo omasta takaa. Naapurin puut jäävät kuitenkin yhä varjostamaan tonttia.

Huu, aurinko kurkkii kummituspuiden takaa.
Tontilla, tai ehkä lähinnä naapuritontilla meidän tontin 'yläpuolella' on kuulemma kauan sitten ollut peltisepän talo, ja siitä johtuen tontilta löytyy runsaanpuoleisesti peltiromua, jonka alkuperää ensin ihmettelimme. Alapuolen kuvassa näkyy maassa kiemurteleva peltinen "lohikäärmeen selkäruoto".




Tonttimme takaraja kulkee minilamman keskeltä, ja heti lammen takan on hyvin jyrkkä rinne ylöspäin, ja kyseisen töyrään päällä kulkee Kuopio-Kajaani-junarata. Arvelen, että junaradan läheisyys on myös saattanut karkottaa kodinrakentajia, mutta meitä se ei häiritse lainkaan, ainakaan tässä vaiheessa. Junia kulkee harvoin, ja toisaalta junissa on jotain niin kovin kivaa, mitä en osaa nyt muutamalla sanalla kuvailla. Asun mielelläni junaradan varrella.

Rajanaapurit tiivistettynä: yksi uusi talo, yksi rintamamiestalo, yksi lampinen junaratoineen ja yksi kaupungin puistometsä. Ei hullumpaa mielestäni!

Kaiken kaikkiaan meillä on siis persoonallinen ja luonteikas tontti, joka nähdäkseni tarjoaa hienot mahdollisuudet, mutta myös isot haasteet rakentamiselle.

Alku

Tästä starttaa uusi blogi Pienet rakentajat me. Blogi tulee kertomaan suurperheemme rakennusprojektista, jonka on tarkoitus startata (peukut pystyyn) jo tulevana kesänä.

Visio:
Moderninpuoleinen hirsitalo, jossa on mahdollisimman vähän neliöitä, mutta kuitenkin ainakin lähes riittävästi tilaa yhdeksänhenkiselle perheellemme. Neliöt pyrimme pitämään minimissä sekä ekologisuuden että taloudellisuuden vuoksi.

Syy:
Rehellisesti sanottuna puolisoni neljänkympinkriisi. Tätä taloa on suunniteltu, suunniteltu, suunniteltu pakonomaisesti sekä ylisuunniteltu. Lopulta alkoi näyttää väistämättömältä, että hänen-vain-on-päästävä-rakentamaan. Muuten ei mistään tulisi mitään, vaikka ennen on aina tullut.

Rakentaja
Toisaalta projektille löytyy toinenkin, ei kovinkaan paljon vähäisempi syy: Asumishistoriamme on ollut pitkä, vaiherikas sekä monipolvinen, mutta jossain on joka tapauksessa aina asuttava. Viime vuodet olemme asuneet kaupungin vuokrarivitalossa, joka onkin ollut oikein mainio majanen, edullinenkin. Nyt vain on niin, että kaupungin mukaan taloyhtiömme on tullut elinkaarensa päähän, ja tilalle on tarkoitus rakentaa muutama tornitalo sekä lisäksi luhtitaloja. Kotimme siis puretaan alta, joten jotain oli välttämättä tehtävä. En haluaisi asua näin ison perheen kanssa kerrostalossa, toisaalta täälläpäin ei isoja rivitaloasuntoja joko ole vuokrattavaksi tai sitten vuokra on kohtuuton. Itse olisin mieluiten ottanut valmiin talon, mutta käytyämme lukuisissa asuntonäytöissä tulimme siihen tulokseen, että ne omakotitalot, joihin hieman epäselvä budjettimme riittäisi olivat varsin heikkokuntoisia, ja lisäksi samaan aikaan miehellä poltteli yhä enemmän ja enemmän päästä rakentamaan.

Lopulta tämä siis oli ainoa tai käsittääkseni ainakin paras vaihtoehto.


Pelot
Taloudellinen puoli on heikko kohtamme. Tarkoitus onkin rakentaa mahdollisimman edullisesti, mutta kuitenkin laadukkaasti. Jos talon valmistuttua käy ilmi, että rahamme eivät riitäkään, niin silloin myymme talon. Mieluiten toki vasta kahden vuoden asumisen jälkeen, jotta välttyisimme myyntivoittoverolta ja voisimme joko rakentaa uuden talon (virheistä opittuamme) tai ostaa valmiin.

Toinen huolenaihe on omatoimirakentajan omatoimisuunnittelu: Tuleeko talosta kaunis, tyylikäs, vai, iik, jotain ihan muuta. Tuleeko talosta toimiva? Ennen vanhaan taloja käsittääkseni piirrettiin tupakka-askin kanteen; meidän moderni hirsitalomme on saman ilmiöin nykyaikainen versio: netin ilmaiset suunnittelutyökalut yhdisttynä amatöörin hellittämättömään innostukseen.

Projektin, visioiden sekä kauhujen realisoitumista tulen seuraamaan lähes reaaliaikaisesti tässä blogissa. Lämpimästi tervetuloa seuraamaan!