Pikapäivitys muuttokiireiden keskeltä

Eilen lauantaina kun hääräilimme raksalla (=kotona), otin muutamia tuoreita valokuvia blogia varten ihka oikealla kamerallani. Nyt sunnuntaina kun otin pölyttyneen läppärini esiin tarkoituksenani iskeä kuvat uuteen päivitykseen, ei kameraa ollutkaan missään, eli se on todennäköisesti raksalla (=kotona) keittiön sivutasolla.

Kamerasta löytyi muutama puolituore räpsy, ne kuvittavat nyt postausta, mutta ihan tuoretta tilannekuvaa niistä ei saa.

Nimittäin talo alkaa olla valmis.

Käsittämätöntä, ällistyttävää, ja aivan mahtavaa.

Samaan aikaan uskomattoman väsyttävää.

Lautakasat olkkarissa ovat historian havinaa.

Muuttotarkastus meni läpi torstaina, eli tämän kuun loppuun mennessä muutamme, oikeasti. Mikä on tietenkin enemmän kuin positiivista, ja myös välttämätöntä ottaen huomioon että nykyinen asuntomme on tosiaan irtisanottu kuun loppuun.

Hyvin monenlaisia tunteita näihin loppumetreihin on kyllä mahtunut. Itselläni tuli  aivan viime metreillä omituinen epäusko ja jonkinlainen epätoivokin myös: minusta tuntui että talo ei valmistu IKINÄ. Mikä oli ihan omituista siihen nähden, että talo oli juuri valmistumaisillaan.

Hommasimme näin nätin hellan. Se on kompromissi superkalliiden luksusliesien ja budjettiratkaisuiden väliltä.

Laatoitusta ja lavuaarireppana vielä lattialla. Tuoreita kuvia tosiaan kamerassa, päivittyvät joskus huomattavasti myöhemmin ;)

 Laitoin eilen facebookkiin tällaisen kuvan tekstillä: "Pitkä juttu lyhyesti: Me tehtiin talo!" Kuva on otettu eilen (se oli kännyssä, ei kameralla), ja ollaan siinä ihan hempeinä, vaihteen vuoksi. On kyllä ollut tosi rankka vuosi, mutta toki hedelmällinen ja tuottoisa myös, kun talo on nyt pystyssä.

Nyt pitäisi vielä jaksaa muuttaa, ja kaiken puurtamisen jälkeen se tuntuu hieman ylitsepääsemättömältä ponnistukselta, mutta oikeasti se varmasti siitä suttaantuu, niin kuin kaikki muukin.

Talo on tottakai vielä kesken, mutta kuitenkin se on paljon, paljon valmiimpi kuin mitä alunperin kuvittelin sen olevan muuttovaiheessa. Palaan valmiusasteeseen tuoreiden kuvien kanssa jossain vaiheessa. Samoin ajattelin kirjoitella joskus kustannuspuolesta, koska se on tietty osoittautunut kiinnostavaksi kysymykseksi.

Sairaslomani loppui parisen viikkoa sitten ja palasin töihin. Olen aina ennen muuttaessamme ollut kotiäitinä, ja hoksaan nyt, miten kätevää se on muuttamisen kannalta ollut. (Olemme muuttaneet monta kertaa, ja kehittyneet siinä melko huipputekijöiksi). Nyt on siis muutonkin kannalta uudet kuviot edessä.

Mutta hei! Aivan huippua! Kohta päästään (tai vaikka heti jos halutaan) omaan saunaan lämmittelemään, omalle terassille ihmettelemään maailmaa ja kuuntelemaan lintujen laulua ja ohiajavia junia... En voi oikein edes käsittää tätä kaikkea ihmeellistä.

No niin, sekava teksti varmaan kuvastaa sitä, miten pää on melko pyörällä tästä kaikesta. Jatkan ihmettelyä täällä :)

Lempilapseni mitä tulee rakennusmateriaaleihin

Tottakai hirsi ja ylipäänsä puu on ykkösmateriaali, mutta tässä tulee hyvä kakkonen:

Jalat maassa

Valitsimme kylppärin lattiaan haaveilemani materiaalin eli pikkukivet. En voi olla visioimatta sitä, miten kiva on seistä suihkussa kun jalkojen alla on vähän kuin rantakivet.

Olemme olleet melko kustannustietoisia valinnoissamme, ja nyt näyttäisikin siltä, että budjetti pysyy (onneksi!!) maltillisina. Pari juttua on kuitenkin, missä ollaan ennemminkin otettu sitä mitä ollaan haluttu, kuin sitä mikä on edullista. Yksi tällainen on se aiemmin äimistelemäni kukkatapetti, ja toinen on nyt sitten pikkukivilaatat kylppärin ja osin kodinhoitohuoneen ja saunankin lattiaan.

Olin haaveillut tällaisista salaa itseasiassa jo ennen kuin aloimme rakentamaan, ja päätyessäni syksyllä kaminaostosta työstäessämme ensimmäistä kertaa kunnolla sisustusrautakauppaan löysinkin itseni pitelemästä pikkukivilaattamallia sylissäni herkästi kuin mitäkin vauvelia ainakin. En ollut malttaa laskea sitä käsistäni.

Koska, kuten sanottua, kustannuspuoli on ollut koko ajan mielessämme, kaivoimme kaupan valikoimista myyjän avustuksella tuota ensimmäistä pikkukivimallia edullisemman vaihtoehdon, joka ei mielestäni ollut ihan yhtä nätti, mutta joka toisaalta on tasaisempi, mikä aiheuttaa sen, että saumausainetta tarvitaan vähemmän, joten kivet pääsevät ehkä näyttävämpään osaan kuin mitä ihan ykkösvaihtoehdossa olisi lopulta ollut.

Seinään otettiin sitten edullinen harmaa laatta, ja lattian reuna-alueisiin musta - mitä tosin kaupassa jotenkin ajattelin tummanharmaaksi - myöskin edullinen laatta.

Tulos on tällä hetkellä se, että kaiken harmauden keskellä kylpyhuone näyttää vankilalta :D Odotukset oranssien pyyhkeidemme sekä hankintalistalla olevan mahdollisimman iloisen värisen suihkuverhon piristävän vaikutuksen suhteen ovat siis korkeat ;)

Seinät on nyt laatoitettu, mutta lattialle pikkukivilaatat on vasta aseteltu paikoilleen, kun sovittelimme vesieristyksen päälle että mihin kohtaan tulee pikkukiveä ja mihin puolestaan tavallista laattaa.

Päivän Lampinen

Kaikki tämän postauksen kuvat on puhelimella näppäistyjä, niin myös ylläoleva kuva Lampisen tämän hetkisestä sulamistilanteesta. Siihen yritin oikeasti zoomailla keskellä olevaa, päät siiven alla mutta seisallaan nukkuvaa sorsapariskuntaa, mutta eiväthän ne kaukaa otetusta puhelinkuvasta erotu ollenkaan. Harmi, ne olivat jotenkin niin suloisia siinä nukkuessaan.

Täällä olen vietellyt sairaslomaa urakalla. Vointi alkaa olla jo melko kelpo, mutta vielä on tämä viikko sairaslomaa jäljellä työn fyysisyydestä johtuen. Olen ylläpitänyt kuntoani kävelylenkeillä, joilta ovat myös allaolevat kuvat Kallaveden niin ilahduttavasta keväistymisestä. Lisäksi olen tehnyt hieman opiskelujuttuja sekä puuhastellut muiden kirjallisten juttujen parissa, sekä myös nauttinut siitä, että voimia riittää kotona vaihteeksi melko hyvin.

Alan tässä samalla pikku hiljaa jännätä sitä, että onko töitä tarjolla sitten kun sairausloma pian päättyy. Toivottavasti! Pian otankin selvää siitä, miltä tilanne tuolta osin näyttää...

Raksaprojekti on taas uudessa, uuvuttavassa vaiheessa: on rakennettu jo melko pitkään, ja näin loppusuoralla (mitä tulee muuttamiseen, ei valmistumiseen) alkaa olla jaksamisen lisäksi myös kärsivällisyys koetuksella. Pääsisipä jo muuttamaan! En jaksaisi asua tässä vanhassa kodissa enää lainkaan! Tuleekohan valmista ollenkaan! Miten kaiken tämän raksaväsyn keskellä jaksamme vielä muuttaakin! Mahtuvatko tavaramme ollenkaan uuteen kotiin!

Näiden huolen- ja kärsimättömyydenaiheiden ohella on toki myös paljon iloa: olemme irtisanoneet nykyisen kotimme kuukauden loppuun, eli alle kuukauden päästä muutamme oikeasti!! :) Peukut pystyyn, että saamme sitä ennen muuttotarkastuksen menemään läpi ;) Vielä on hommaa jäljellä ennen tuota rajapyykkiä.

Ps. Tulipa tästä harmaa postaus; harmaata sisällä ja ulkona... Mielikin on välilllä harmaana, mutta uskon että pian on taas aurinkoisempaakin. Hyviä kevätpäiviä sinne!