lauantai 24. lokakuuta 2015

Arki ajaa yli

Arki on täällä jyrännyt sen verran voimakkaana ilmiönä, että vaikka aiheita kirjoittamiseen olisi ollut saatavilla runsaasti, ei aikaa tai voimia bloggaamiseen ole ollut. Koska kuitenkin tiedän (kiitos bloggerin oivien tilastojen) että täällä käy ystäviä, tuttavia ja virtuaalituttuja kurkkimassa uusia kuulumisia, niin laitan pikakuulumispäivityksen, ja sitten myöhemmin, joskus kun voimia/aikaa/jotain on enemmän, niin sitten taas enempi :)

Siis:

Hengissä ollaan.

Raksa etenee.

Olen ollut töissä, en opiskelemassa.

Sitten kun töihin tulee ensimmäinen tauko, menen raksalle siivoamaan ja räpsimään valokuvia.


Tilanne:

Talossa on nyt ovet ja ikkunat, ja ovi on jopa lukittu.

(Sinänsä hieman sääli, jostain syystä huomaan nyt pitäneeni avoimien ovien politiikasta, mutta totta kai minulla on myös (osin) järkeä kädessä tässä asiassa, joten tottakai lukon piti tulla jossain vaiheessa, ja varmaan tämä vaihe oli oikein hyvä)

Takaovi on se kymmenen senttiä liian leveä, mutta sille saatiin rakentavamman osapuolen nokkeluuden johdosta viisi senttiä lisätilaa oven toiselta puolelta pätkäisemällä hirsiseinää jälleen näppärästi moottorisahalla, joten toiveet värikkäästä retrojääkaapista pitävät yhä pintansa.

Meillä on nyt myös päheä terassi lampiselle päin, ja ko terassille on myös portaat. Kaiteita ei vielä ole, mikä onkin osa terassin tämänhetkistä päheyttä, koska näköala ja avaruus on aika kiva juttu. Kaiteet ovat kuitenkin tulossa turvallisuuden ja rakennusmääräysten vuoksi, ja osin tämä on harmi juttu, koska näköala sekä talossa että kuistilla supistuu. (By the way, kaiteet ovat suunnittelun kipupisteiden kymmenen kärjessä juuri nyt...)

Tässä kuulumiset tiivistetysti tällä kertaa. Nyt kupposellinen kahvia ja sitten teen kotikaaokselle jotain.

Halein ja terkuin
erittäin tiivistävä remppareportterinne mannasaria

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Asiat etenee

Hellurei!

Ikkunat ja ovet saapuivat pari päivää sitten, ja tunnelma tontilla oli kuin jouluna konsanaan. Itse en valitettavasti ollut tunnelmaa todistamassa, koska olin päätynyt jälleen opiskeluhommista postia lajittelemaan ja jakamaan (eri toimipaikkaan tosin kuin aiemmin), mutta tunnelma välittyi melko hyvin viestin & valokuvan myötä:

Hmm, osaan ilmeisesti toistaiseksi liittää vain itse ottamiani kuvia kameralta tänne, mutta kuvassa joka tapauksessa talon eteen on ilmestynyt massiiviset paketit ja teksti on: "Kuinka monta kertaa vuodessa on joulu? Ovet ja ikkunat tuli :) "

Päivää myöhemmin fiiliksiin tosin lisättiin pieni notkahdus, kun talomme takaovi todettiin kymmenen senttiä liian leveäksi. Rakentavampi osapuoli oli lukaissut siinä kohtaa tilausvahvistuksen hieman liian nopeasti, ja pieni numeroerhe oli päässyt pujahtamaan ohi silmien.

Hirsitalon oviaukkoa on toisaalta melko helppo leventää, ottaa vain moottorisahan käteensä. Toisaalta ongelmia aiheuttaa kotimme kompakti koko: jos levennämme oviaukkoa kymmenellä sentillä suunnitellusta, ei jääkaappi enää mahdu paikalleen, tai mahtuu kyllä jos se menee osittain listojen päälle, mutta yritämme välttää juuri tuon kaltaista tahatonta kesämökkityyliä, ihan jo senkin vuoksi että jos talo pitää aikanaa myydä.

Niinpä siis vaihtoehtoja on kaksi erilaisine muunnelmineen.

Joko hommaamme uuden oven, tietty mieluiten hyvityksenä ikkuna- ja ovitehtaalta (hehän alunperin piirustuksista katsoivat väärän leveyden ovelle, mutta toisaalta sitten taas mies hyväksyi tilausvahvistuksen), tai sitten ostamme kylmästi uuden oven. Äh.

Tai sitten vaihtoehtona kaksi tosiaan levennämme oviaukkoa ja asennamme nykyisen oven paikalleen, ja ratkaisemme jääkaappiongelman jotenkin muuten. 55 senttimetriä leveä jääkaappi mahtuisi väliin ihan hyvin, mutta koska tila on aivan yhteinen olohuoneen kanssa, olin luonnollisestikin haikaillut jonkinlaista tyylikästä & räväkänväristä retrojääkaappia, ja ne tuntuvat olevan järjestään sen normaalit 60 senttimetriä leveitä.

Noh niin tai näin, jotenkin tämä pulmakin ratkeaa.

Oma tuskailuni opiskeluistumisen ahdistuksen ja selkäkivun kanssa kaikkosi taas vähäksi aikaa, kun päädyin tosiaan uuteen työpaikkaan ainakin nyt kahdeksi ja puoleksi viikoksi, mutta työ itsessään on tietty melkoisen tuttua, jonkinlaisin uusin lisämaustein varustettuna. Täytyy sanoa, että tykkään kyllä enempi olla töissä kuin opiskella, mutta sitten toisaalta paineita luo se, kun tuntuu että kaiken järjen mukaan nyt minun tulisi opiskella tutkinto loppuun. Aina yhtä hankala yhtälö. Parasta varmaankin olisi jos voisi tehdä jonkinlaisissa pätkissä vuoronperään töitä ja opiskelua, ja kenties johonkin sellaiseen lopputulokseen tilanne lopulta päätyykin.

...

Talon rakentaminen tuntuu eri vaiheissaan vaativan ainakin pokkaa. Varmaan eri talotyypeissä on erilaiset pokkaa kysyvät vaiheet. Hirsitalossa yksi on ikkuna-aukkojen, hmm, miten sen nyt sanoisi, no vaikkapa hiominen oikean kokoisiksi.


Kaikki hirsiosat ja liuta muita osiakin tulivat siis valmiina talotehtaalta, ja hirsitalosysteemiin kuuluu näköjään se, että ikkuna-aukot ovat ensin pystytysvaiheessa hieman kapeammat kuin valmiissa talossa. Sitten ennen ikkunoiden asentamista aukkoja levennetään eräänlaisen "leikkaa tästä" -merkinnän kohdalta, ja sitä rakentavampi osapuoli oli juuri duunaamassa, kun pääsin työpäivän jälkeen yllätysvisiitille tontille.


Toisin sanoen tässä vaiheessa pitää ottaa moottorisaha kauniiseen käteen, ja alkaa sahaamaan neitseellistä, suorastaan järkyttävän hienoa hirsiseinää. Juup, kysyy pokkaa, mutta sitä onneksi - kuten aiemminkin jo on todettu - rakentavammalta osapuolelta löytyy.



Heehee, luon tässä samalla hieman jännitystä, kun juuri oli takaoven mitta pikkuisen pielessä, ja tässä sahaillaan reippaasti, mutta saamani tietojen perusteella sahailut olivat kyllä menneet ihan putkeen :)


Ihanaa kun asiat etenee, vaikka täytyy kyllä sanoa että melko koville tämä projekti ottaa. Onneksi kuitenkin eteneminenkin on toistaiseksi ollut  vauhdikasta! Ensi kerralla sitten kuvia niistä ikkunoista! En ole nyt muutamaan päivään käynyt tontilla, joten jännittää itseänikin :)