Joulunaluspäiviä

Nyt on käynyt niin, että raksa on ekoja kertoja jäänyt kunnolla (tai jossain määrin ainakin) normaalin arkielämän jalkoihin. Tai ehkä lähinnä niin, että arkielämä ei ole ollut aivan normaalia, kun omissa töissäni on selvitelty lakonjälkeistä postisumaa, ja sitten käytykin jo joulupostiin käsiksi. Myös kotona näkyy joulun läheisyys lisääntyneenä puuhana.

Vähän kyllä harmittaa että raksalla on täytynyt hidastaa tahtia, mutta mielestäni on silti nyt parempi niin, että rakentavampi osapuoli on pitänyt päivät raksalla pääosin joko kohtuupituisina tai sitten hyvinkin kohtuupituisina.

Hommat ovat kuitenkin edistyneet! Jee :D

Lattia on nyt kittausta ja maalausta vaille valmis!

Vihreä jääkaappi tönöttää niin komiana (makuuhuoneen) nurkassa (toistaiseksi vessanpöntön vieressä). Pahoittelut ettei jääkaappikomistuksesta ole nyt kuvaa!

Olen "tuurikuvaaja", ja vaikka olenkin nyt käynyt raksalla suht säännöllisesti ottamassa kantaa milloin mihinkin, niin valokuvia en ole muistanut räpsiä, paitsi tämän yhden ainokaisen:

Kaminamme nimittäin saapui! Se on väriltään punainen, ja merkiltään/malliltaan Happy. Valitsimme kaminaa yhdessä tuumin, suurimpina valitaperusteina oli hinta sekä pirteä ulkonäkö. Kamina oli myös kompaktin kokoinen, jopa siinä määrin että kompaktius pääsi yllättämään: härveli onkin todella pieni, ja näyttää jossain määrin lelulta :D Valitsimme siis kaminan vain netin perusteella ja unohdin ainakin itse zoomailla mittoja otsa huolekkaissa kurtuissa. Mutta eipä pienuus juuri haittaa tässä vaiheessa - pieni on tilakin johon takka tulee, ja jos lelumaisuus alkaa jossain vaiheessa häiritä, voi kaminan päivittää myöhemmässä vaiheessa vakavammin otettavaan versioon.

Viime päivinä rakentavampi osapuoli on bygannut yläkertaan menevät rappuset, väliseinien rungot sekä aloitellut seinien levyttämistäkin. Sisätilat alkavat siis pian hahmottua ihan uudella tavalla, kun tähän asti sisus on ollut kylppäritiloja lukuunottamatta yhtä isoa tilaa. Jännittävää!

Sen tällä muutaman kuukauden rakentamiskokemuksella voi jo sanoa, että pienen talon rakentamisessa on kyllä puolensa: kaikki vaiheet valmistuvat nopeasti, kun pinta-alaa/seiniä/mitään ei ole liikaa.

Näissä tunnelmissa jouluviikolle. Hyviä joulunaluspäiviä sinulle!

Otsikoksi meinasi tulla...

... että hengissä ollaan. On nimittäin ollut melko rankkaa ja väsynyttä ja niin edelleen.

Niin kuin nyt tietty kuuluukin kun raksataan ja suurperheillään ja selvitellään lakkokertymäpostisumaa töissä.

Avatessani blogin näin kuitenkin blogini sivupalkista heti, että Viipaleita blogin Satu on poissa. 

Ja tajusin miten kepeä tuollainen heitto olisi ollut.

Satulle, Satun perheelle ja läheisille lähtee paljon, paljon lämpimiä ajatuksia täältä.

Ehdin lukea hänen blogiaan muutaman vuoden, ja sain paljon vertaistukea suurperhe-elämään sekä runsaasti ajateltavaa noin muutenkin.

Koskettaa.

...

Olin siis lakossa kolme päivää, ja pääsin tekemään lattiaa. Ensin sulattelin hienolla koneella kaksi päivää (no oikei, muutaman tunnin rupeamat vain, mutta kuitenkin) finnfoameihin uraa lattialämmitysputkea varten. Homma oli mukavan hypnoottista, kun piti edetä hi-taas-ti, jotta kone ehti sulattaa levyn. Hypnoottista, ajantajun kadottavaa, flow-tilaan vievää, mutta toisaalta koko kropan jumiin laittavaa, kun tuli kökötettyä lattialla lähespaikallaan vain hitaasti uralla edeten. Heh.

Uutta Uraa luomassa.

Viime viikonlopun jälkeen, juuri ennen kuin palasin lakon jälkeen töihin, ehdimme jo asentaa muutaman lattialevyn paikoilleen; uudistushenkinen rakentavampi osapuoli on nimittäin keksinyt että lattia on kätevintä tehdä suurista vanerilevyistä, jotka sitten maalataan; sisustavampi osapuoli puolestaan on jo (melkein) päättänyt että lattiasta tulee (suht) vaalean harmaa.

Levy levyltä valmis lattiapinta-ala kasvoi, ja samalle alkaa entistä kutkuttavammin tehdä mieli jo päästä muuttamaan.

Appivanhemmat vierailivat meillä tänä viikonloppuna, ja tällöin ensinnäkin lattia rakentui lähes valmiiksi, ja toisekseen pääsimme pienelle (isolle!) irtiotolle. ISOT kiitokset R ja P avusta ja lastenhoidosta!!!

Käytiin siis roadtripillä rakentavamman osapuolen kanssa ihan kaksin! Matkan tarkoituksena oli hakea tori.fistä löytyneet A. vihreä retrojääkaappi, johon joku tenava on kaivertanut sienen kuvan kylkeen sekä B. Kustavin savipajan megaiso mutta suhteellisen/suhteettoman monipuolinen astiasto, jotka molemmat tulevat olemaan upeita talossa. Samalla näin meren (okei, toodella kapean suikaleen siitä) ja ajoimme noin 1000 kilometriä, yövyimme hotellissa sekä söimme eri ravitsevan aamupalan. 

Ei ehkä sinänsä kovin järkevä reissu, mutta jääkaappi on todella hieno ja lisäksi edullinen, ja parisuhteelle koko reissu teki todella hyvää.
Tuollaisten irtiottojen jälkeen vain paluu arkeen on oma haasteensa. Näin sunnuntai-iltana alan kuitenkin olla pienen aallonpohjukan jälkeen (ehkä) valmis taas käärimään hihat ja palaamaan kotitöiden, lukuisien hoidettavien asioiden, tehtävien ylitöiden sekä muiden hommeleiden pariin.
Luulisin ainakin.

Pirteämpää viikon alkua sinulle!

Vieraskynä: Mitä on luvassa!

Hellurei kaikille! (Mannasaria siis yhä tässä kirjailee, kohta vasta alkaa vieraskynäosuus, ja olen varma että kirjoittajan vaihtumisen huomaa ilmaisun tiivistymisestä ;)

Tässä blogipostauksessa yhdistyy jo paaaljon aiemmin lupaamani tekninen katsaus tulevaan taloomme, sekä viime päivityksessä mainitsemani rakentavamman osapuolen näkökulma. Aivan tuoreimpia tilannekatsauksia vieraskynäosuus ei sisällä, mutta tasaista edistymistä on männäviikoillakin tapahtunut. Hieman on tosin rakentamistahtia hellitetty minun uuvahtamiseni sekä lasten sairastelun vuoksi, ja tuo hellittäminen onkin tehnyt jaksamiselle heti tosi hyvää :)

Poitsut ja vikat finnfoam-pinot

Eli ihan hyvissä fiiliksissä nyt mennään, tosin perheessä riehuva jonkinlainen ykäpöpö hieman laskee mielialaa. Lisäksi jänskäilen, että pääsenkö tulevalla viikolla lakkoilemaan, huisaa!

Lampinen niin nättinä ensilumen keskellä

Seuraavassa siis tekijän näkökulma the taloon, olkaapa hyvä:

Tavoitteena on rakentaa edullisesti ekologinen ja sopusuhtainen talo, joka vanhenee kauniisti.

Motto: ”Näyttää siltä mitä on.”

Ekologinen

·         Mahdollisimman pieni (vähän rakennettavaa ja lämmitettävää)

·         Kestävä

·         Paljon uusiutuvaa materiaalia (=puuta)

·         Kierrätysmateriaalia hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan

Edullinen

·         Mahdollisimman pieni (vähän rakennettavaa ja lämmitettävää)

·         Kestävä

·         Paljon uusiutuvaa materiaalia (=puuta)

·         Kierrätysmateriaalia hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan

Jos halutaan tehdä asiat ekologisesti, siitä tulee kustannuksia.  Jos halutaan tehdä asiat todella ekologisesti, se on samalla erittäin edullista. Esim sähköautoilu on ekologista ja kallista, ajamatta jättäminen todella ekologista ja erittäin edullista.

Miten me toteutamme yllä kuvattuja ideologioita?

Kerrosala  1krs 99.5, 2krs 18,0, yht 117,5 m2, Huoneistoala  1krs 90, 2 krs 17, yhteensä 107 m2. Ja tätä rakentaa yhdeksänhenkinen perhe…

4 mh tupakeittiö, kylppäri, sauna, wc ja parvi ja ullakkohuone.

Pohjapiirustus

 Tilat

·         n. neliön muotoinen pohja (ulkovaippa minimoitu)

·         rakennuksen halkaisee  väliseinä, jonka toisella puolella on makuuhuoneet ja toisella puolella yhteiset tilat (selkeää ja lähes käytävävapaata)

·         kosteat tilat yhtenä kokonaisuutena (kosteuden hallinta ja rakentaminen helppoa)

·         2 hengen sähkösauna

·         keittiön päällä parvi (kuutiot käyttöön)

·         kosteiden tilojen päällä lämmin ikkunallinen varastoullakko, jota käytetään tosiasiallisesti huonekorkeudeltaan matalana asuinhuoneena

·         keittiö kosteiden tilojen vastaisella seinällä

·         keittiössä työpöytäsaareke, jossa liesi

·         eteläsivulla terassi, pääoven edessä katettu silta

·         säilytystilaa vinon sisäkaton korkeilla osilla

Perustukset:

·          teräspaaluperustus, paalutuksessa käytetyt paalut jatkuvat pilareina hirsikehikkoon asti

·         tuulettuva, alta täysin avoin alapohja. Paalut käsittelemättömänä näkyvissä

·         paalutus routarajan alapuolelle, ei routaeristyksiä eikä salaojia

Seinät

·         ulkoseinät 205 lamellihirttä, lohenpyrstönurkka näkyvissä

·         hirsiseinien pintakäsittelynä tervaus. Ikkunanpielet, nurkat, räystään aluslaudat ym. harmaalla öljymaalilla

·         väliseinät kipsilevyrakenteisia

Katto

·         pulpettikatto, yhtenäinen, suorakaiteen muotoinen

·         sisäpuolelta vino sisäkatto koko rakennuksen alalla

·         kattokannattimet (naulalevypalkit)  alhaalta näkyvissä

·         kattokannattimien päällä raakaponttilauta, jonka päällä Finnfoam lämpöeristettä

·         lämpöeristettä sen verran, että saavutetaan riittävä lämpöeristys (passiivitalotaso) Finnfoamia 360 mm

·         kattomateriaalina tiivissaumainen huopa

·         tuuletusrako eristeen ja huovanaluslaudoituksen välissä 100 mm. Matalan sivun räystäs on niin pitkä ja perustukset niin korkeat sekä vedenkestävät, että ei räystäskouruja

·         etuoven edessä katos, pulpettikatto, kattokaltevuus ja suunta kuten varsinaisellakin katolla

Julkisivut

Alapohja ja lattiat

·         kantavat rakenteet puuta

·          lämpöeristys ja höyrysulku Finnfoam-rossipohjaeristeellä 

·         lämpöeristettä sen verran, että saavutetaan riittävä lämpöeristys Finnfoamia yht 430mm

·         eristeen päällä vaneri kelluvana, maalattu

·         kosteat tilat: eristeen päälle valettu betoni

Välipohja (parvi ja ullakko)

·         lattiamateriaalina maalattu vaneri

·         parven välipohjakannattimet alhaalta näkyvissä

Talotekniikka

·         poistoilmalämpöpumppu

·         kevyt kamiinatakka = lämmön varastointi huoneilmasta poistoilmalämpöpumpun kautta vesivaraajaan.

·         kevythormi 1 kpl

·         koneellinen tulo- ja poistoilma

·         vesikiertoinen lattialämmitys

·         ilmastointiputket pinnalla ja näkyvillä kaikkialla siellä, missä ne eivät luontevasti ole piilotettavissa

·         tontti vaatii valitettavasti jäteveden pumppauksen

No niin, mannasaria tässä jälleen! Toisinsanoen täällä insinööri ja hippi rakentavat yhdessä jonkinlaista ekohenkistä asumusta. Itse menin viime viikolla rautakauppaan, ja päädyin kirmailemaan innoissani jännittävien, rantakiviä muistuttavien lattialaattojen ja pyöreiden, korkeiden saunankiukauden väliä, jolloin mies huomautti myyjälle, että olemme rakentaneet jo puoli vuotta taloa, ja minä olen nyt ensimmäistä kertaa rautakaupassa. Noh, laatat ja muut eivät ole tätä ennen olleet ajankohtaisia, ja on ollut niin paljon muuta mietittävää :D Sitä paitsi hän liioittelikin hieman, olin kyllä syys- tai lokakuussa mukana valitsemassa ovenkahvaa ;)

Mukavaa, jännittävää, mutta ei kuitenkaan liian jännittävää tulevaa viikkoa sinulle!

Kiitoksia ja pienipalkka-alaa

Ihan ensiksi haluan lähettää lämpimät, lämpimät kiitokset teille, jotka olette eri tavoin auttaneet meitä & projektiamme tässä rakennuskuukausien aikana. Erityiskiitokset menevät rakentavamman osapuolen työkavereille, sekä opiskelukaverille T:lle perheineen. Kiitos <3 <3 <3

...

Kiitollisuus tuosta avusta on kirkkaana mielessä.

Samoin on kirkkaana mielessä kiitollisuus siitä, että me puolisot rakastamme toisiamme, kiitollisuus siitä että meillä on seitsemän ihanaa ja kaunista lasta, sekä kiitollisuus siitä, että asiamme ovat niin hyvin että voimme rakentaa taloa. Olemme siis tosi siunattuja.

Tämän pateettisen purkauksen ohella ajatukset kiertävätkin sekavalla kehällä, vyyhdellä, kerällä ja rykelmällä.

Silloin kun olen joko hullu-professori -vaihteella (eli tavattoman keskittynyt johonkin asiaan) tai sitten vaan erityisen rasittunut tai väsynyt, tapaan unohdella ihan perusasioita. Olen eri vaiheissa viime vuosia unohtanut mm. oman etunimeni, olen unohtanut olenko nainen vai mies, ja usein joudun kelailemaan vuodenkiertoa mielessäni ennen kuin muistan mikä vuodenaika onkaan menossa. Eilen unohdin lasten iltarukouksen sanoja, ja samaa rukousta levolle lasken meillä on rukoiltu siitä lähtien kun isoimmat lapsemme olivat pieniä. Hmm.

Talon rakentaminen on edennyt kuin juna raiteillaan.

Omaa ajatteluani on sen sijaan hetkauttanut työtaistelutilanne työhöni liittyen. Enpä olisi vielä tovi sitten osannut kuvitellakaan että meikäläisen työhistorialla (18 vuotta kotiäitinä) päästäisiin vielä joskus osallistumaan lakkoonkin, ja nyt kuitenkin se tilanne on lähempänä kuin olisin osannut arvatakaan. En oikein tiedä, mitä tuosta aiheesta kirjoittaisin. Lähinnä ehkä sen, että minulla on aika vahva "oikeudenmukaisuustunto", ja epäreilut asiat käyvät näin ollen suoraan hermostoon. Tietääkseni on suhteellisen erikoinen tilanne, että juuri ennen mahdollista lakkotilannetta aloitetaan suht isosti vuokratyövoiman käyttö; eikä minun logiikkaani oikein iskostu myöskään se, että usean kymmenen jakelijan vuokratyöpaikkailmoitusta keskikokoiseen kaupunkiin - saati mikä määrä "uusia" työpaikkoja on kyseessä valtakunnallisesti - perustellaan palvelun sujumisella tai "normaalina käytäntönä palvelualalla", siis etenkin kun kyseessä on samalla hetkellä alkanut työsopimukseton tila. Samalla luonnollisesti mietityttää oman, erittäin määräaikaisen työni haavoittuvuus.

...

Nykyisen kotimme purkuaikataulu on viimein selvinnyt. Ensimmäiset näistä taloista isketään maan tasalle ensi kesänä. Purku kuitenkin alkaa toisesta laidasta taloja, kuin missä itse asumme, joten vaikka talomme rakentamisessa tulisi viivästyksiä matkaan (toivottavasti kuitenkaan ei!), niin mitä luultavammin pääsemme kuitenkin muuttamaan tästä suoraan uuteen kotiin, ilman välivaihemuuttoa. Tästä olen kyllä tosi iloinen.

...

Ps. Rakentavampi osapuoli oikoluki tekstin ja huomautti, että seuraavalla kerralla voisin kirjoittaa siitäkin, että mitä raksalla oikein tapahtuu ;) Kerrassaan mainio idea mielestäni :D ja toivoakseni tekstiä onkin luvassa raksapuolesta enemmän. Rakentavampi osapuoli lupasi käsittääkseni (?) myös itse kirjoittaa jonkinlaisen tilannepäivityksen, suoraan rakentamisen ytimestä. Tänään siis hieman sekavaa, mutta ensi kerralla toivottavasti taas rakentavampaa.

Oikein hyvää sunnuntaita sekä alkavaa viikkoa kaikille!

Pysähtymistä

En sitten päässytkään raksalle auttelemaan.

Pyhäinpäivän iltana

Maanantai-iltana kuusivuotiaamme loikki sohvalta toiselle, kuten aina, mutta nyt laskeutuminen epäonnistui. Hirmuinen huuto, ja käsi oli toimintakyvytön. Minulla kesti jonkin aikaa tajuta, että päivystykseen on todella lähdettävä, koska ko kuusivuotias huutaa yleensä korkealta ja kovaa pienemmistäkin kolhuista. Lisäksi muksaus ei ollut ollut mitenkään erityisen kova, joten en voinut ensin uskoa että mitään olisi murtunut, katkennut tai mennyt sijoiltaan.

Päivystyksessä sitten selvisi, että olkaluu oli poikki, ja myös että luussa poikkeaman kohdalla oli poikkeama, nimittäin luussa murtuman kohdalla oli pallukka joka on mitä luultavammin verisuonikysta, eli verisuonet ovat kasvaneet epänormaalilla tavalla ja aiheuttaneet sen, että luu oli tuosta kohtaa ontto, ja katkesi siksi tavanomaista selkeästi helpommin. Hoitona kipsi (tai tarkemmin muovinen tuki) ja kontrollikäynti lastenkirurgian polilla.

No niin, miten tämä liittyy raksaamme? No, toki paljonkin.

Murtumaa seuraavan päivän olin vielä töissä (ja mies potilaan + pikkuveljen kanssa kotosalla), kun olin luvannut, mutta sen jälkeen sain viettää kolme päivää kotosalla hoivaten käsipotilasta ja tämän pikkuveljeä. Lisäksi päivien jatkoksi tuli vielä viikonloppu, joten kotoisaa elämää kertyy lähes viikko. Aluksi käsi oli valtavan kipeä, mutta toki loppuviikosta poika olisi voinut jo olla eskarissakin, vaikka parempi mielestäni vielä kotona.

Koska.

Äkkipysäys sai minut näkemään kipeänkin selvästi, että miten lujaa viimeiset kuukaudet on perheessämme menty. Rakentavampi osapuoli on tietysti, no, rakentanut. Kuten suunnitelmissa olikin. Minun itseni oli tarkoitus kesätöiden jälkeen keskittyä opiskelun ja perhe-elämästä huolehtimisen antoisaan yhdistelmään, mutta päädyinkin pian takaisin töihin.

Ikkunoista loistaa jo valot

Tottakai oma työtilanteeni lyhyitä määräaikaisuuksia tekevänä sijaisena on hyvin epävarma. Epävarmaa on myös opiskelu, kun vaikka pystyn suorittamaan kursseja junamaisen tehokkaasti suurperheen-mamma-opiskelee -asenteella, niin takaraivossa nakertaa kuitenkin kysymys siitä, että pystynkö tällä koulutuksella (kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen asiantuntijakoulutus) ikinä työllistymään, ottaen huomioon olemattoman työkokemukseni (kotiätivuodet). Noh, toisin sanoen huolta, epävarmuutta, työtä (rakennustyötä, työtyötä, opiskelutyötä), lastenhoitoa, kotihommia, suunnitteluhommia (raksa!), ylipäänsä kaikkea on perheessämme ollut yllin kyllin viimeisen puolen vuoden ajan. Minä pidin huikean kahdeksan päivän kesäloman ja mies pystyi pitämään lomaa jopa parisen viikkoa, eri aikaan tottakai kuin minä. Suurperheen kaikki juoksevatkin asiat on jotenkin tullut hoidettua, ja välissä vilkuteltiin ja halittiin yksi lapsi ulkomaillekin, neljäksi vuodeksi.

Eli kaikkea on ollut yllin kyllin, mikä on toisaalta hyvä, tykkään kyllä siitä kun tapahtuu. Mutta toisaalta taas, etenkin pienten lasten kannalta on kyllä menty ihan liian kovaa. Tajusin tämän vasta, kun istuin pysähtyneenä päivystyksessä, ja kätensä poikkaissut lapsi keskusteli kanssani kiinnostuneena päivystyksen toiminnoista ja kuvalehden mainosten ilmiöistä.

Raksavalot

Olen iloinen, että käsi tuntuu paranevan hyvää vauhtia. Toisaalta olen myös tosi iloinen siitä, että saimme muutaman rauhallisemman päivän lasten kanssa. Maanantaista alkaa taas arkisähläys töineen, päivähoitoineen ja kouluineen, mutta toivon kovasti, että saisimme jotenkin ujutettua kaiken arkikiireen lomaan myös rauhallista kohtaamista.

Parempia päiviä jo

Ps. Raksakin etenee :) Jopa siinä määrin, että olen alkanut muuttoa silmällä pitäen myydä pois tarpeettomia tavaroita. By the way, tarvitsisiko kukaan hyvää viulua :D ? E. H. Roth suoraan 80-luvulta, soitettu pari vuotta, mutta sen jälkeen vain kuljetettu mukana lukuisissa muutoissa :D Paitsi viime syksynä aktivoiduin huollattamaan sen myyntiä varten. No niin, tonnilla irtoaa kaunis 'tummapaahtoisen' soinnin omaava instrumentti koteloineen ja jousineen (varajouseksi). Myös vaihto esimerkiksi jännittäviin/tyylikkäisiin kaakeleihin, mustaan tervamaaliin, vanhoihin peilioviin, vessanpyttyihin tai muuhun mukavaan käy :D Anyone?

Täältä tähän, mannasaria.

Arki ajaa yli

Arki on täällä jyrännyt sen verran voimakkaana ilmiönä, että vaikka aiheita kirjoittamiseen olisi ollut saatavilla runsaasti, ei aikaa tai voimia bloggaamiseen ole ollut. Koska kuitenkin tiedän (kiitos bloggerin oivien tilastojen) että täällä käy ystäviä, tuttavia ja virtuaalituttuja kurkkimassa uusia kuulumisia, niin laitan pikakuulumispäivityksen, ja sitten myöhemmin, joskus kun voimia/aikaa/jotain on enemmän, niin sitten taas enempi :)

Siis:

Hengissä ollaan.

Raksa etenee.

Olen ollut töissä, en opiskelemassa.

Sitten kun töihin tulee ensimmäinen tauko, menen raksalle siivoamaan ja räpsimään valokuvia.


Tilanne:

Talossa on nyt ovet ja ikkunat, ja ovi on jopa lukittu.

(Sinänsä hieman sääli, jostain syystä huomaan nyt pitäneeni avoimien ovien politiikasta, mutta totta kai minulla on myös (osin) järkeä kädessä tässä asiassa, joten tottakai lukon piti tulla jossain vaiheessa, ja varmaan tämä vaihe oli oikein hyvä)

Takaovi on se kymmenen senttiä liian leveä, mutta sille saatiin rakentavamman osapuolen nokkeluuden johdosta viisi senttiä lisätilaa oven toiselta puolelta pätkäisemällä hirsiseinää jälleen näppärästi moottorisahalla, joten toiveet värikkäästä retrojääkaapista pitävät yhä pintansa.

Meillä on nyt myös päheä terassi lampiselle päin, ja ko terassille on myös portaat. Kaiteita ei vielä ole, mikä onkin osa terassin tämänhetkistä päheyttä, koska näköala ja avaruus on aika kiva juttu. Kaiteet ovat kuitenkin tulossa turvallisuuden ja rakennusmääräysten vuoksi, ja osin tämä on harmi juttu, koska näköala sekä talossa että kuistilla supistuu. (By the way, kaiteet ovat suunnittelun kipupisteiden kymmenen kärjessä juuri nyt...)

Tässä kuulumiset tiivistetysti tällä kertaa. Nyt kupposellinen kahvia ja sitten teen kotikaaokselle jotain.

Halein ja terkuin
erittäin tiivistävä remppareportterinne mannasaria

Asiat etenee

Hellurei!

Ikkunat ja ovet saapuivat pari päivää sitten, ja tunnelma tontilla oli kuin jouluna konsanaan. Itse en valitettavasti ollut tunnelmaa todistamassa, koska olin päätynyt jälleen opiskeluhommista postia lajittelemaan ja jakamaan (eri toimipaikkaan tosin kuin aiemmin), mutta tunnelma välittyi melko hyvin viestin & valokuvan myötä:

Hmm, osaan ilmeisesti toistaiseksi liittää vain itse ottamiani kuvia kameralta tänne, mutta kuvassa joka tapauksessa talon eteen on ilmestynyt massiiviset paketit ja teksti on: "Kuinka monta kertaa vuodessa on joulu? Ovet ja ikkunat tuli :) "

Päivää myöhemmin fiiliksiin tosin lisättiin pieni notkahdus, kun talomme takaovi todettiin kymmenen senttiä liian leveäksi. Rakentavampi osapuoli oli lukaissut siinä kohtaa tilausvahvistuksen hieman liian nopeasti, ja pieni numeroerhe oli päässyt pujahtamaan ohi silmien.

Hirsitalon oviaukkoa on toisaalta melko helppo leventää, ottaa vain moottorisahan käteensä. Toisaalta ongelmia aiheuttaa kotimme kompakti koko: jos levennämme oviaukkoa kymmenellä sentillä suunnitellusta, ei jääkaappi enää mahdu paikalleen, tai mahtuu kyllä jos se menee osittain listojen päälle, mutta yritämme välttää juuri tuon kaltaista tahatonta kesämökkityyliä, ihan jo senkin vuoksi että jos talo pitää aikanaa myydä.

Niinpä siis vaihtoehtoja on kaksi erilaisine muunnelmineen.

Joko hommaamme uuden oven, tietty mieluiten hyvityksenä ikkuna- ja ovitehtaalta (hehän alunperin piirustuksista katsoivat väärän leveyden ovelle, mutta toisaalta sitten taas mies hyväksyi tilausvahvistuksen), tai sitten ostamme kylmästi uuden oven. Äh.

Tai sitten vaihtoehtona kaksi tosiaan levennämme oviaukkoa ja asennamme nykyisen oven paikalleen, ja ratkaisemme jääkaappiongelman jotenkin muuten. 55 senttimetriä leveä jääkaappi mahtuisi väliin ihan hyvin, mutta koska tila on aivan yhteinen olohuoneen kanssa, olin luonnollisestikin haikaillut jonkinlaista tyylikästä & räväkänväristä retrojääkaappia, ja ne tuntuvat olevan järjestään sen normaalit 60 senttimetriä leveitä.

Noh niin tai näin, jotenkin tämä pulmakin ratkeaa.

Oma tuskailuni opiskeluistumisen ahdistuksen ja selkäkivun kanssa kaikkosi taas vähäksi aikaa, kun päädyin tosiaan uuteen työpaikkaan ainakin nyt kahdeksi ja puoleksi viikoksi, mutta työ itsessään on tietty melkoisen tuttua, jonkinlaisin uusin lisämaustein varustettuna. Täytyy sanoa, että tykkään kyllä enempi olla töissä kuin opiskella, mutta sitten toisaalta paineita luo se, kun tuntuu että kaiken järjen mukaan nyt minun tulisi opiskella tutkinto loppuun. Aina yhtä hankala yhtälö. Parasta varmaankin olisi jos voisi tehdä jonkinlaisissa pätkissä vuoronperään töitä ja opiskelua, ja kenties johonkin sellaiseen lopputulokseen tilanne lopulta päätyykin.

...

Talon rakentaminen tuntuu eri vaiheissaan vaativan ainakin pokkaa. Varmaan eri talotyypeissä on erilaiset pokkaa kysyvät vaiheet. Hirsitalossa yksi on ikkuna-aukkojen, hmm, miten sen nyt sanoisi, no vaikkapa hiominen oikean kokoisiksi.

Kaikki hirsiosat ja liuta muita osiakin tulivat siis valmiina talotehtaalta, ja hirsitalosysteemiin kuuluu näköjään se, että ikkuna-aukot ovat ensin pystytysvaiheessa hieman kapeammat kuin valmiissa talossa. Sitten ennen ikkunoiden asentamista aukkoja levennetään eräänlaisen "leikkaa tästä" -merkinnän kohdalta, ja sitä rakentavampi osapuoli oli juuri duunaamassa, kun pääsin työpäivän jälkeen yllätysvisiitille tontille.

Toisin sanoen tässä vaiheessa pitää ottaa moottorisaha kauniiseen käteen, ja alkaa sahaamaan neitseellistä, suorastaan järkyttävän hienoa hirsiseinää. Juup, kysyy pokkaa, mutta sitä onneksi - kuten aiemminkin jo on todettu - rakentavammalta osapuolelta löytyy.

Heehee, luon tässä samalla hieman jännitystä, kun juuri oli takaoven mitta pikkuisen pielessä, ja tässä sahaillaan reippaasti, mutta saamani tietojen perusteella sahailut olivat kyllä menneet ihan putkeen :)

Ihanaa kun asiat etenee, vaikka täytyy kyllä sanoa että melko koville tämä projekti ottaa. Onneksi kuitenkin eteneminenkin on toistaiseksi ollut  vauhdikasta! Ensi kerralla sitten kuvia niistä ikkunoista! En ole nyt muutamaan päivään käynyt tontilla, joten jännittää itseänikin :)