Tontti

Tonttia kuvailisi parhaiten sanalla... mystinen.
Tontti oli ollut pitkään myynnissä, eli sitä ei ollut kukaan muu kuin me halunnut. Hintakin oli hyvin edullinen ollakseen tosiaan kaupunkialueella. Tontti on, hmm, kosteahko, ja sen verran omalaatuinen muutenkin, että arvelemmekin toisten tontinetsijöiden pitäneen talon perustamiskuluja ja lisäksi kenties tontin "normaalistamiskuluja" liian suurina.

Kyseessä on tavallaan kaupunkitontti, mutta kuitenkin maapala on ihanasti kuin eristyksissä hieman omassa maailmassaan. Kadulta päin tontille pitää tehdä oma pieni "tie", eli kadulle rajapintaa on vain muutama metri. Minipituisen tien jälkeen laskeudutaan tontille... Kuvat on otettu huhtikuun alkupuolella, joten lunta on vielä hiukan jäljellä ja tenavilla on talvitamineet yllä.

Tontin takaosassa on, hmm, no, vesistö. Rutakolle on ollut hieman vaikea keksiä nimitystä, joten olemme käyttäneet poissulkumenetelmää. Se ei ole meri, järvi, joki eikä puro. Toisaalta se voisi mahdollisesti olla lampi, toisaalta se voisi olla lätäkkökin. Joko hyvin pieni lampi, tai sitten hyvin suuri lätäkkö. Olen jo pitkään halunnut asua lammen rannassa, joten sanotaan siis lampi!

Lammen ja kadun (ja naapuritalon) välissä on sitten kuivaa maata, jolle talon on tarkoitus nousta. Koska koko tontti on kosteahko, on tämä otettu huomioon taloa suunniteltaessa, ja armas suunnittelijamieheni on valinnut talolle pilariperustuksen, jossa lauma järeitä metallipaaluja juntataan maahan riittävän syvälle, ja talo tulee sitten näiden päälle.

Talon paikkaa, käsittääkseni

Kuivaa maata tontin laita-alueelta

Tontilla on kokoa noin 1600 neliömetriä, eli se on kaupunkitontiksi kivan iso. Toisaalta kadulta johtava pieni tienpätkä sekä 'lampinen' haukkaavat oman osuutensa maa-alasta. Tontilla on puustoa sen verran, että aurinkoista kohtaa on tähän aikaan vuodesta vaikea metsästää. Toisaalta polttopuita olohuoneen kaminaan on luvassa runsaasti jo omasta takaa. Naapurin puut jäävät kuitenkin yhä varjostamaan tonttia.

Huu, aurinko kurkkii kummituspuiden takaa.

Tontilla, tai ehkä lähinnä naapuritontilla meidän tontin 'yläpuolella' on kuulemma kauan sitten ollut peltisepän talo, ja siitä johtuen tontilta löytyy runsaanpuoleisesti peltiromua, jonka alkuperää ensin ihmettelimme. Alapuolen kuvassa näkyy maassa kiemurteleva peltinen "lohikäärmeen selkäruoto".

Tonttimme takaraja kulkee minilamman keskeltä, ja heti lammen takan on hyvin jyrkkä rinne ylöspäin, ja kyseisen töyrään päällä kulkee Kuopio-Kajaani-junarata. Arvelen, että junaradan läheisyys on myös saattanut karkottaa kodinrakentajia, mutta meitä se ei häiritse lainkaan, ainakaan tässä vaiheessa. Junia kulkee harvoin, ja toisaalta junissa on jotain niin kovin kivaa, mitä en osaa nyt muutamalla sanalla kuvailla. Asun mielelläni junaradan varrella.

Rajanaapurit tiivistettynä: yksi uusi talo, yksi rintamamiestalo, yksi lampinen junaratoineen ja yksi kaupungin puistometsä. Ei hullumpaa mielestäni!

Kaiken kaikkiaan meillä on siis persoonallinen ja luonteikas tontti, joka nähdäkseni tarjoaa hienot mahdollisuudet, mutta myös isot haasteet rakentamiselle.