Seinä nenän edessä

Joulu tuli meni melko tunnelmallisesti. Näin hyvinkin tiivistettynä voisi sanoa. Olen täällä hiukan pitkittänyt joulun viettoa, ja hörpiskellyt edelleenkin näin jopa loppiasen jälkeen aamukahviani joulukuusen loisteessa. Nuutinpäivänä viimeistään kuusi ja muutkin koristeet saavat kuitenkin lähteä. On jo aika siirtyä uuteen. Vanhinta tytärtä kuitenkin tulee hirmu ikävä, kun hän ylihuomenna palaa joululomaltaan kotoa opiskelupaikkakunnalleen Skotlantiin. Nyyh, mutta sillä lailla hyvällä tavalla nyyh kuitenkin.

Raksalla on tapahtunut mullistavia asioita, jotka eivät ole pelkästään positiivisa, mutta jotka ovat välttämättömiä. Olen tätä vaihetta odotellutkin tässä jo jonkin aikaa hieman pelonsekaisin tuntein, ja nyt se on sitten tapahtunut.

No niin, kaiken salaperäisen hämäryyden jälkeen fakta: väliseinät ovat ilmestyneet! Huippua asiassa on tietenkin edistys, eli se että talon valmistuminen hiipii joka hetki lähemmäksi. Väliseinäthän ovat välttämättömiä, ainakin näin kun perheessä on enemmän jäseniä.

Miksi sitten suhtaudun sinänsä välttämättömiin väliseiniin niin nihkeästi? No, talomme on tähän asti ollut ihanan avara ja muodokas laatikko, jossa kaunista ja lämmintä hirsiseinää on ollut näkyvissä joka puolella mihin vain on keksinyt katsoa. Olen jossain määrin pelännyt jo pidempään, että miten väliseinien rakentaminen vaikuttaa tähän, ja... No... Kyllähän se kieltämättä pilkkoo talon pienehköihin kopperoihin, juuri kuten olin pelännytkin.

Kuten kuvasta näkyy, niin kyllä niitä seiniä nyt sitten riittääkin, vähän joka puolella. Tyhmää tietenkin valittaa tästä, koska tottakai tarvitsemme yksityisyyttä perheenjäsenille ja näin ollen erillisiä huoneita. Avaruutta ja muotoa jään kuitenkin kaipaamaan.

Sitäpaitsi väliseinät aiheuttavat uutta pohdittavaa. Tähän astiset seinäthän ovat olleet hirsiseiniä, joiden varalta ei ole tarvinnut miettiä muuta sisustuksellisuutta kuin sitä, että miten ne saisi kaikkein parhaiten jätettyä rauhaan. Olen anellut rakentavampaa osapuolta olemaan likaamatta niitä rakentamisen tiimellyksessä (olohuoneen seinän yläosassa onkin mitä lystikkäin kämmenenjälki), ja olen yrittänyt mahdollisuuksien mukaan karkottaa sekä töpselit että katkaisijat hirsiseiniltä ja sijoittaa ne levyseiniin. Hirsiseinät vaan ovat niin ihania.

Nyt sitten on ilmestynyt uusia seiniä, joille on lähitulevaisuudessa tehtävä jotain. Pitkälle "käytäväseinälle" olen kaavaillut jotain suhteellisen näyttävää tapettia, mutta makuuhuoneiden seinät ovat tällä hetkellä vain sisustuksellinen aukko. Ehkäpä kysäisemme huoneen tulevilta asukkailta että minkä väriseksi he seinän/seinät haluaisivat, ja sitten valitaan näistä väreistä jotkin sopivat sävyt ja yksinkertaisesti maalataan. Toisaalta voisi olla kätevä valinta vetää kaikki huoneiden levyseinät vain jollain sopivalla harmaan sävyllä, ja silloin värit sisustukseen voisivat tulla muilla keinoin.

...

Rakentamisessa aletaan muutenkin olla vaiheessa, jossa asiat alkavat "jäädä näkyviin", ja tämä aiheuttaa uutta painetta rautakauppareissuihin, jotka mies on tätä ennen hoitanut yksin. Perjantaina työpäiväni jälkeen kävimme ostamassa kaakelit märkätilojen lattioihin. Harmaa tuntuu tässä vaiheessa hyvältä, ja harmaa kivi on erityisen lähellä sydäntä saaristoaikojemme seurauksena. Kylppäriin saimme harmaata "pikkukivilaatoitusta", samoin kuin kodinhoitohuoneen lävistävälle "polulle", ja muihin märkätiloihin sekä kylpyhuoneen reuna-alueille yritimme valita näihin pikkukiviin sopivan harmaan, edullisemman laatan. Melko rassaavaa kuitenkin on, kun valinnan varaa on niin hirmuisen paljon, ja näin kun pääsee suhteellisen puhtaalta pöydältä valitsemaan haluaisi valita tietysti parhaat mahdolliset, ja tässä pitäisi huomioida esim ulkonäkö ja toimivuus meidän oman makumme pohjalta, edelliset myös siltä kannalta jos talo joudutaan jossain vaiheessa myymään, ja tämän lisäksi tietenkin kustannusten suhteen pitäisi pitää pää viileänä.

Itse vietin tämän viikonlopun inhan flunssan kourissa, toivon tosiaan ettei lähde kiertämään koko perhettä läpi... En yleensä sairastu kunnolla (poikkeuksena oksutaudit), mutta silloin tällöin kaataa flunssakin petiin. Noh, nyt kohti uutta viikkoa!