tiistai 22. maaliskuuta 2016

Kevät koittaa

Hassua, että vielä vuosi sitten tähän aikaan tontilla oli vain lunta, huonokuntoisia puita, lampi liplatti virtauskohdissa jään alla... Olimme juuri vasta tehneet kaupat tontista, ja jännitti tottakai paljon. Mitähän tästä tulisi? Kuinka kauheaa rakentaminen olisi? Tulisiko talosta outo pömpeli?

Ja nyt tontilla on talo! Vieläpä hieno sellainen, mielestäni. Myöskin kodikas ja tunnelmallinen. Eikä älyttömän kallis edes. (Palaan kustannuspuoleen vielä tuonnempana, sitten kun talon ihan lopullinen hinta alkaa olla selvillä.) Eihän se toki vielä valmis ole, mutta hyvin pitkällä ollaan jo kuitenkin - talossa pystyisi käytännössä jo asumaan.

Olen tosi tyytyväinen.

Sisällä näyttää nyt tältä:


Ekassa, hämärässä kuvassa keittiötä ja olohuonetta. Liesituulettimen alle on tulossa liesi heti kun vain löydämme sopivan sopivalla hinnalla. Tämä hellakysymys on yksi niistä kohdista, joissa luultavasti kiskomme talon hintaa alaspäin tinkimällä selkeästi unelmaratkaisuistamme.


Lapsia ja kaappeja. Kaapit maalataan vielä jollain värillä, joka tarkentuu kunhan se jo aiemmin mainittu ah-niin-tärkeä liesi on saatu valittua ja paikoilleen. Keittiön työtasot ovat betonia - vautsi miten trendikästä!


Tässä kiettiö vielä ilman lapsia. Olen jo päässyt keittelemään kahviakin :) Raidat seinällä ovat rappusten välistä tulevaa työmaavalaisimen valoa.


Pikkupoikien huone on jo niin pitkällä, että sinne on roudattu mummilareissun tuomisina hieman rekvisiittaakin. Meidän makkari on vielä täynnä sahanpurua, loppujen makkareiden toimiessa työkalu- ja jääkaappivarastoina yms yms yms.

Seuraavissa kuvissa näkyy sitä mainittua kukkatapettia, jonka valitsin ihan itse, ja josta en vieläkään ole ihan varma:






Olen kyllä ihan samaa mieltä kuin mitä Minttu kommenteissa kirjoitti, että kun talossa on melko paljon värivalinnoissa harmaata (ja tietty sitä puuta myös), niin onhan sitä oltava jotain kukkeaakin :) Eli oon aika happy tuon kanssaa kuitenkin :)

Nyt sormia syyhyttää jo aivan valtavasti päästä muuttamaan! Valitettavasti vaan tosiaan miehen oli mentävä töihin vuorotteluvapaan päätyttyä, ja siitä lähtien etenemisvauhti raksalla hidastui melko minimaaliseen, mikä tosiaan oli ennustettavissakin. Lisäksi vielä kun ohjelmaan lisättiin minun leikkaukseni viime viikolla, niin rakentavampi osapuoli muuttui rakentavasta enemmän perhettä pyörittäväksi osapuoleksi.

Lampisen seutu maaliskuussa, aina yhtä hämäränä
Leikkaus meni hyvin, vaikka onhan se näin maallikolle melkoinen kokemus joutua yhtäkkiä leikkaustehtaan hihnalle ;) Meillä on täällä vieläpä kokonaan uusi sairaala, Kaarisairaala, jossa leikkukset nykyään tehdään, ja siellä systeemit olivat tosiaan toisaalta melko tehdasmaisen tehokkaat, vaikka oli mukana inhimillisyyttä myös. Kaiken kaikkiaan sain tosi hyvää hoitoa, eli olen oikein tyytyväinen, mutta ehkä hieman pyörällä päästäni vielä näin viikkoa myöhemminkin.

Minut pistettiinkin lähes neljän viikon sairaslomalle työni fyysisyydestä johtuen, joten nyt ihmettelen elämää vaihteeksi kotiympyröistä käsin, mikä on varmaan ihan tervetullutta vaihtelua. Tässä onkin menty melko pitkään melko lujaa. Kunhan vatsan/kyljen seutu asettuu vielä hieman paremmin sijoilleen, niin alan valmistella muuttoa ja pakkaillakin pikku hiljaa.

Raksa kaipaa enää pesutiloja, lattian käsittelyä sekä yletöntä raksasiivousta, sitten me tulemme täältä kampsuinemme :)

Ihania kevätpäiviä sinulle!

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Liikaa yrittämistä

Ok.
Otsikko on melko randomi, teki vain mieli kirjoittaa noin - mutta toisaalta, on tässä melko paljon (välillä aivan liikaa) yritettykin viime aikoina. Toki yrittämisen myötä on tullut myös onnistumisia, mutta kyllä ne hermotkin ovat menneet liian monta kertaa.

Olisin halunnut - ja alun perin todella aioinkin - panostaa enemmän tähän blogiini. Siitä oli tarkoitus tulla aktiivinen, hereillä oleva, ajankohtainen kurkistus oman kodin rakentamiseen ja samalla meidän arkipäivään. Osaanhan minä kirjoittaa, ja haaveileen usein omasta, akuutista nettiläsnäolosta.

Kuitenkin oikeasti, silloin kun elämässä on vähänkin liikaa, kuten nyt on, ja usein vaikka ei mitään varsinaisesti liikaa olisikaan, on minulla tapana vajota nettiautismiin. Valua omiin oloihini, jos se ei live-elämässä yleensä onnistukaan, niin nettielämästä voi ainakin liueta... Siten että käy vain lukemassa muutamaa suosikkiblogiaan ja välillä silmäilemässä hajamielisesti facebookia, ilman että osallistuu. Tämä on tietenkin ihan okei. Ja varsinkin kun elämä on täyttä on pakko harjoittaa priorisointia, minkä ymmärrän itsekin enemmän kuin hyvin. Silti harmittaa että blogista tuli toisenlainen kuin ajattalin, väsyneempi.

No niin, väsynyttä tai ei, siirryn raksakuulumisiin!

...

Nyt harmittaa ettei kamera ole roikkunut kaulassa! Nimittän kännykästäni on jostain syystä kamera irtisanoutunut siten, ettei se suostu käynnistymään laisinkaan, ja varsinainen kamera on aina tietenkin unohtunut kotiin. Ja raksalla on tapahtunut todella paljon!

Itse asiassa koko projekti alkaa olla niin hyvällä mallilla, että itse muuttokin alkaa häämöttää jo näköpiirissa :) :) Mahdollisesti ja toivottavasti parin kuukauden päästä. Olen tietenkin aivan innoissani. (Ja rehellisyyden nimissä muistutan tässä vielä, että meillähän on sellainen taktiikka, että muutamme heti kun se vain mitenkään käy päinsä, eli talo ei vielä silloin ole suinkaan valmis.)

Talo on muuttunut rakennustyömaasta pikkuhiljaa yhä enemmän ja enemmän kodiksi. Yritän tässä pohdiskella mitä konkreettisia juttuja raksalla on tapahtunut sitten edellisten kirjoittelujeni. Hmmm...

No ensinnäkin mies raksasi keittiöön keittiönkaapit. Vanerista ja puusta. Kuvia myöhemmin, kunhan vain muistaisin sen kameran... Kaapit ovat tottakai hienot, ja tyylilleen uskollisena rakentavampi osapuoli väsäsi ne pikaisesti ;) Meille tulee vain alakaapit, ja nyt niiden päälle on nostettu hienot betoniset työtasot, jotka mies ja talkoolaiset (Kiitos!!!) valoivat jo syksyllä samalla kun valettiin märkätilojen lattiatkin. Keittiön "takaseinä" on myös maalattu harmaalla värillä. Tiivistettynä: Keittiössä on oikein hienoa, mutta hieman mietityttää se, että kaappeja on melko vähän :D Mielestäni tämä on kuitenkin paljon parempi kuin että kaappeja olisi liikaa.

Muualla talossa on tapahtunut ainakin se, että kaikki väliseinät on siistitty ja maalattu sillä samalla harmaalla värillä kuin keittiön seinäkin - siis luonnollisesti poislukien hirsiseinät, jotka jäävät tietenkin sellaisiksi kuin ovatkin.

Pitkä välioviseinä sai upean tapetin, joka on, hmm, kukkea. Pohjaväri on hieman metallisenhohtoinen tumman ruskea, ja siinä sitten lehottaa pinkkejä suuria kukkasia vaaleanvihreillä suurilla lehdyköillä varustettuna. Kyllä, näyttää hieman lahjapaperilta ja kyllä, yllätyin jälleen siitä, miltä tämä ostoksemme luonnossa näyttääkään :D Mutta koreaa on joka tapauksessa!

Mitä talosta sitten enää puuttuu sellaista, joka on tehtävä ennen muuttoa? Lähinnä pesutilat, ja lisäksi melko loputtomasti raksasotkujen ja -kamojen siivousta, ennen kuin pääsemme muuttamaan sisälle.

...

Sitten meillä on hieman mutkia matkassa. Ensinnäkin perjantaina vietettiin miehen viimeistä vuorotteluvapaapäivää, eli maanantaista lähtien hänellä alkavat taas päivätyöt, mikä luonnollisesti tarkoittaa rakennustahdin uskomattoman huomattavaa hidastumista. Toivon, että pystymme kuitenkin edistämään myös raksaa, jotta se niin paljon toivottu ja odotettu muutto olisi oikeasti mahdollista kevään loppupuolella.

Toinen mutka on se, että joudun itse menemään leikkaukseen reilun viikon päästä. Sanotaan vaikka niin, että tuolla sisällä toinen osa painaa toista, ja niiden paikkaa joudutaan vaihtamaan keskenään, ja kaikki on mielestäni melko ällöttävää ja inhottavaa. En ole ollut leikkauksessa muuten, kuin yhdessä sektiossa noin kaksikymmentä vuotta sitten, ja mikä tahansahan on oikein okei, jos siitä saa palkinnoksi vauvan. Nyt kuitenkaan ei ole luvassa vauvaa, mutta toivottavasti, jos kaikki menee sujuvasti, niin kaikki mahdollisuudet porskuttaa terveenä tulevaisuudessakin.

Leikkaus kuitenkin hermostuttaa ja pelottaa, vaikka välillä toisaalta ajattelen kokemuksen ihan hyödyllisenä, pakollisena pysähtymisenä. Minulla tulee pienimmillään kahden viikon sairasloma, mahdollisesti kuitenkin pitempikin. Itse toivoisin luonnollisesti, että selviäisin kahdella viikolla, ja sitten työt voisivat taas jatkua; tätä toivon ihan jo siitäkin syystä, että töiden jatkuminen on aina vähintään jossain määrin epävarmaa, joten olisi mukava päästä jatkamaan mahdollisimman pian. Pätkätyöläisen huolia tällaiset sairauslomapanikoinnitkin.

Rakennusvauhtia leikkaus luonnollisesti hidastaa, ihan jo siitä syystä, että joudun olemaan ainakin muutaman päivän sairaalassa, ja sitten kotiin pääsyn jälkeen riippuu toki ihan voinnista, että pääseekö rakentavampi osapuoli irrottautumaan iltaisin raksalle.

...

Tässä tämä tällä erää :) Olen iloinen siitä, että raksa on edennyt näin hienosti. Toivon, että näistä tulevistä mutkista huolimatta kaikki menisi hienosti.

Kiitos kun kävit lukemassa, ja hyviä alkukevään päivä sinulle!