sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Juhannusiltana hiljaisesta kaupungista

Olemme mökittömiä.
Tulemme molemmat mökittömistä suvuista.
Emme myöskään ole itse keränneet kovin kummoistakaan maallista pääomaa, joten mökkiäkään ei ole tullut hankittua.

Muutamana kesänä olemme vuokranneet mökin viikoksi, ja se onkin ollut meille tosi passeli ratkaisu:
Viikko tehomökkeilyä, ja loppukesä kaupungissa.

Viime kesänä emme raksatouhun vuoksi ehtineet vuokramökille, ja tänä kesänä olimme niin juuri muuttaneet, ettei mökin vuokraaminen tuntunut ajankohtaiselta.
Oma kesälomanikin tiivistyi yhteen alkukesän viikkoon.

Niinpä kesä juhannuksineen kuluu kotosalla, kaupungissa, pihalla, töissä, vapaa-ajalla.

Onkin aikas onni, että tämä meidän uusi kotimme on samalla niin mökkimäinen vihreine ympäristöineen.
Tykkään.


Blogi on ollut hiljainen, koska on ollut niin paljon kaikkea muuta mielessä.
Parisuhdetta on pitänyt kaivaa raksaromujen joukosta uudelleen esiin, mikä prosessi onkin edelleen kesken.
Lapsia, kotia, ja omaa itseäkin on ollut aika yrittää huomioida raksavuotta enemmän.
Tässäkin nähdäkseni mennään vielä enemmän yrittämisen kuin onnistumisen tasolla, mutta hiljaa hyvä tulee, kai!

Ainakaan ihan vielä en aio blogia lopettaa, vaan joitain kirjoituksia on vielä tulossa. Samalla mietin kirjoittamisen jatkoratkaisuista. Jonkinlaisen nettikirjoittamisen paikan haluaisin itselläni pitää, mutta en vielä tiedä että tuleeko se olemaan tässä pienet rakentajat -tilassa vai jossain ihan muualla.

Kaksikerroksinen systeemi on marsujen häkki.
 Talorintamalla ollaan edelleen asetuttu taloksi, ja opeteltu elämää uudessa kodissa. Edistystä on tapahtunut piharintamalla, kun oma pihatiemme on saanut soran pintaansa, ja lisäksi kaivinkone kävi iloksemme mylläämässä lampisen.

Omenapuukin istutettiin <3

Suloisia kesäpäiviä sinulle!!

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Täällä sitä asustellaan!

Olemme tosiaan muuttaneet!
Itseltäni loppuivat voimat kyllä melko totaalisesti juuri siinä muuton kynnyksellä, ja tivasin rakentavammalta osapuolelta jotta voisimmeko mitenkään ottaa muuttofirmaa hoitelemaan hommia, tai edes osaa niistä.

Tee-se-itse -miehemme ei luonnollisestikaan ottanut ehdotteluja kuuleviin korviinsa, vaan hoidimme homman mies-, nais-, teini-, ja lapsivoimin, muuttoautona oma pikkubussimme.


En kyllä edelleenkään ymmärrä, että miten on suunniteltu juuri rakentaneen perheen jaksavan vielä muuttaakin, mutta pakkohan se vaan on jaksaa.
Kaikkein karseinta oli luonnollisesti vanhan kämpän tyhjäksi saaminen ja siivoaminen, olimmehan vielä ehtineet kehittää sinne kunnon totaalisotkun viimeisten raksakuukausien aikana.

Nyt tuntuu, että aletaan olla vihdoin jo voiton puolella.
Elämä voittaa, voimat alkavat toivottavasti ja luullakseni pikkuhiljaa palailla, ja lampinenkin alkaa puhjeta kukkaansa.


Ja hienohan siitä tuli!
Hienompi kuin osasin ajatellakaan.
Ei ollenkaan omituinen pömpeli, niin kuin jossain vaiheessa pelkäsin, vaan tyylikäs, aito ja ihka oikea talo.


Ja kevät on kyllä ihan paras aika muuttaa omakotitaloon.
Välillä ihmettelen, että voiko tämä olla todellistakaan.


Yläkuvassa lapsukainen lukee, ja kuistilla tuulettuu raksapölyinen säkkituoli. Alakuvassa lapsukainen lukee edelleen, ja pihaa näkyy vähän eri kulmasta. Lampinen jää vasemmalle kuusen katveeseen.


Seuraavat kuvat on otettu sisältä ennen juuri ennen muuttoa. Raksahommiahan painettiin ihan muuttoon asti, joten sellaisia ihan tyhjiä talokuvia ei ole olemassa, vaan taitekohdassa rakentaminen ja muutto limittyivät toisiinsa. Tällä hetkellä sisällä on jo taas eri näköistä, kun olemme asettuneet taloksi.

Tässä keittiö alkaa saavuttaa lopullista muotoaan, tosin sinkkihyllykkö töröttää hassusti keskellä, koska välitilan lasi on juuri asennettu. Lasi tilattiin lasitehdas.comista. Sen alle minun oli ihan aluperin tarkoitus virkkailla sellainen hieno pikkuliinaympyrätsydeemi, mutta elämän realiteettien vuoksi päädyimmekin ainakin toistaiseksi pelkistetympään ratkaisuun, eli lasin alla on harmaata seinää.


En ollut hokannut etukäteen, että lasihan heijastaa, eli siitä näkee välillä itsensä, välillä takana olevista ikkunoista näkyvää metsää. Ensin tämä heijastumaefekti häiritsi minua, mutta nyt se on mielestäni aika kivakin.


Alakuvassa kaikki alkaa olla paikoillaan, paitsi vetimet, eikä tavaroita ole varsinaisesti vielä tuotu. Välillä jopa toivoinkin, että voisimme elää noin pelkistetyssä ympäristössä, mutta kyllähän omista kamoista kuitenkin huokuu kodikkuutta ympäristöön, ja aika montaa tavaraa tarvitseekin lapsiperhe-elämän pyörittämisessä.


Alakuvassa näkyy saunaa. Se on minulle tosi tärkeä, koska elimme ilman saunaa lähes kahdeksan vuotta, ja pidän saunomisesta. On ollut ihanaa saada taas pitkästä aikaa oma sauna. (Tässä kohtaa koin pienen writer's blockin, enkä mitenkään keksinyt, miten olisin jotenkin epäpateettisesti saanut ilmaistua sen, että puhkesin suorastaan kyynelehtimään nähtyäni ensimmäistä kertaa hieman yllättäen valmistuneen saunan.)


Tässä vielä ovi auki - sekä kirjaimellisesti että kuvainnollisesti - uuteen huoneeseen. 


Nyt täällä näyttää taas erilaiselta, kun olemme asettuneet tänne tavaroinemme. Itsestäni tuntuu vielä jotenkin hieman epätodelliselta täällä asuminen. Talo valmistui lopulta niin nopeastikin, reilusti alle vuodessa, että pää ei ehkä ihan ehtinyt mukaan tulevaan muuttoon, etenkin kun rakentamisen ohella tapahtui koko ajan niin paljon muutakin.

Täällä sitä nyt kuitenkin ollaan ja ihmetellään uutta. Välillä iskee epätoivo, kun raksaväsy lyö voimat pois. Paljon useammin kuitenkin ihmettelen onneamme; teimmeko, saimmeko me ihan oikeasti tällaisen talon?

Kauniita kevätpäiviä sinulle, palaillaan!

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Pikapäivitys muuttokiireiden keskeltä

Eilen lauantaina kun hääräilimme raksalla (=kotona), otin muutamia tuoreita valokuvia blogia varten ihka oikealla kamerallani. Nyt sunnuntaina kun otin pölyttyneen läppärini esiin tarkoituksenani iskeä kuvat uuteen päivitykseen, ei kameraa ollutkaan missään, eli se on todennäköisesti raksalla (=kotona) keittiön sivutasolla.

Kamerasta löytyi muutama puolituore räpsy, ne kuvittavat nyt postausta, mutta ihan tuoretta tilannekuvaa niistä ei saa.

Nimittäin talo alkaa olla valmis.

Käsittämätöntä, ällistyttävää, ja aivan mahtavaa.

Samaan aikaan uskomattoman väsyttävää.

Lautakasat olkkarissa ovat historian havinaa.
Muuttotarkastus meni läpi torstaina, eli tämän kuun loppuun mennessä muutamme, oikeasti. Mikä on tietenkin enemmän kuin positiivista, ja myös välttämätöntä ottaen huomioon että nykyinen asuntomme on tosiaan irtisanottu kuun loppuun.

Hyvin monenlaisia tunteita näihin loppumetreihin on kyllä mahtunut. Itselläni tuli  aivan viime metreillä omituinen epäusko ja jonkinlainen epätoivokin myös: minusta tuntui että talo ei valmistu IKINÄ. Mikä oli ihan omituista siihen nähden, että talo oli juuri valmistumaisillaan.

Hommasimme näin nätin hellan. Se on kompromissi superkalliiden luksusliesien ja budjettiratkaisuiden väliltä.
Laatoitusta ja lavuaarireppana vielä lattialla. Tuoreita kuvia tosiaan kamerassa, päivittyvät joskus huomattavasti myöhemmin ;)
 Laitoin eilen facebookkiin tällaisen kuvan tekstillä: "Pitkä juttu lyhyesti: Me tehtiin talo!" Kuva on otettu eilen (se oli kännyssä, ei kameralla), ja ollaan siinä ihan hempeinä, vaihteen vuoksi. On kyllä ollut tosi rankka vuosi, mutta toki hedelmällinen ja tuottoisa myös, kun talo on nyt pystyssä.


Nyt pitäisi vielä jaksaa muuttaa, ja kaiken puurtamisen jälkeen se tuntuu hieman ylitsepääsemättömältä ponnistukselta, mutta oikeasti se varmasti siitä suttaantuu, niin kuin kaikki muukin.

Talo on tottakai vielä kesken, mutta kuitenkin se on paljon, paljon valmiimpi kuin mitä alunperin kuvittelin sen olevan muuttovaiheessa. Palaan valmiusasteeseen tuoreiden kuvien kanssa jossain vaiheessa. Samoin ajattelin kirjoitella joskus kustannuspuolesta, koska se on tietty osoittautunut kiinnostavaksi kysymykseksi.

Sairaslomani loppui parisen viikkoa sitten ja palasin töihin. Olen aina ennen muuttaessamme ollut kotiäitinä, ja hoksaan nyt, miten kätevää se on muuttamisen kannalta ollut. (Olemme muuttaneet monta kertaa, ja kehittyneet siinä melko huipputekijöiksi). Nyt on siis muutonkin kannalta uudet kuviot edessä.

Mutta hei! Aivan huippua! Kohta päästään (tai vaikka heti jos halutaan) omaan saunaan lämmittelemään, omalle terassille ihmettelemään maailmaa ja kuuntelemaan lintujen laulua ja ohiajavia junia... En voi oikein edes käsittää tätä kaikkea ihmeellistä.

No niin, sekava teksti varmaan kuvastaa sitä, miten pää on melko pyörällä tästä kaikesta. Jatkan ihmettelyä täällä :)

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Lempilapseni mitä tulee rakennusmateriaaleihin

Tottakai hirsi ja ylipäänsä puu on ykkösmateriaali, mutta tässä tulee hyvä kakkonen:

Jalat maassa
Valitsimme kylppärin lattiaan haaveilemani materiaalin eli pikkukivet. En voi olla visioimatta sitä, miten kiva on seistä suihkussa kun jalkojen alla on vähän kuin rantakivet.


Olemme olleet melko kustannustietoisia valinnoissamme, ja nyt näyttäisikin siltä, että budjetti pysyy (onneksi!!) maltillisina. Pari juttua on kuitenkin, missä ollaan ennemminkin otettu sitä mitä ollaan haluttu, kuin sitä mikä on edullista. Yksi tällainen on se aiemmin äimistelemäni kukkatapetti, ja toinen on nyt sitten pikkukivilaatat kylppärin ja osin kodinhoitohuoneen ja saunankin lattiaan.


Olin haaveillut tällaisista salaa itseasiassa jo ennen kuin aloimme rakentamaan, ja päätyessäni syksyllä kaminaostosta työstäessämme ensimmäistä kertaa kunnolla sisustusrautakauppaan löysinkin itseni pitelemästä pikkukivilaattamallia sylissäni herkästi kuin mitäkin vauvelia ainakin. En ollut malttaa laskea sitä käsistäni.

Koska, kuten sanottua, kustannuspuoli on ollut koko ajan mielessämme, kaivoimme kaupan valikoimista myyjän avustuksella tuota ensimmäistä pikkukivimallia edullisemman vaihtoehdon, joka ei mielestäni ollut ihan yhtä nätti, mutta joka toisaalta on tasaisempi, mikä aiheuttaa sen, että saumausainetta tarvitaan vähemmän, joten kivet pääsevät ehkä näyttävämpään osaan kuin mitä ihan ykkösvaihtoehdossa olisi lopulta ollut.


Seinään otettiin sitten edullinen harmaa laatta, ja lattian reuna-alueisiin musta - mitä tosin kaupassa jotenkin ajattelin tummanharmaaksi - myöskin edullinen laatta.


Tulos on tällä hetkellä se, että kaiken harmauden keskellä kylpyhuone näyttää vankilalta :D Odotukset oranssien pyyhkeidemme sekä hankintalistalla olevan mahdollisimman iloisen värisen suihkuverhon piristävän vaikutuksen suhteen ovat siis korkeat ;)

Seinät on nyt laatoitettu, mutta lattialle pikkukivilaatat on vasta aseteltu paikoilleen, kun sovittelimme vesieristyksen päälle että mihin kohtaan tulee pikkukiveä ja mihin puolestaan tavallista laattaa.

Päivän Lampinen
Kaikki tämän postauksen kuvat on puhelimella näppäistyjä, niin myös ylläoleva kuva Lampisen tämän hetkisestä sulamistilanteesta. Siihen yritin oikeasti zoomailla keskellä olevaa, päät siiven alla mutta seisallaan nukkuvaa sorsapariskuntaa, mutta eiväthän ne kaukaa otetusta puhelinkuvasta erotu ollenkaan. Harmi, ne olivat jotenkin niin suloisia siinä nukkuessaan.

Täällä olen vietellyt sairaslomaa urakalla. Vointi alkaa olla jo melko kelpo, mutta vielä on tämä viikko sairaslomaa jäljellä työn fyysisyydestä johtuen. Olen ylläpitänyt kuntoani kävelylenkeillä, joilta ovat myös allaolevat kuvat Kallaveden niin ilahduttavasta keväistymisestä. Lisäksi olen tehnyt hieman opiskelujuttuja sekä puuhastellut muiden kirjallisten juttujen parissa, sekä myös nauttinut siitä, että voimia riittää kotona vaihteeksi melko hyvin.


Alan tässä samalla pikku hiljaa jännätä sitä, että onko töitä tarjolla sitten kun sairausloma pian päättyy. Toivottavasti! Pian otankin selvää siitä, miltä tilanne tuolta osin näyttää...


Raksaprojekti on taas uudessa, uuvuttavassa vaiheessa: on rakennettu jo melko pitkään, ja näin loppusuoralla (mitä tulee muuttamiseen, ei valmistumiseen) alkaa olla jaksamisen lisäksi myös kärsivällisyys koetuksella. Pääsisipä jo muuttamaan! En jaksaisi asua tässä vanhassa kodissa enää lainkaan! Tuleekohan valmista ollenkaan! Miten kaiken tämän raksaväsyn keskellä jaksamme vielä muuttaakin! Mahtuvatko tavaramme ollenkaan uuteen kotiin!

Näiden huolen- ja kärsimättömyydenaiheiden ohella on toki myös paljon iloa: olemme irtisanoneet nykyisen kotimme kuukauden loppuun, eli alle kuukauden päästä muutamme oikeasti!! :) Peukut pystyyn, että saamme sitä ennen muuttotarkastuksen menemään läpi ;) Vielä on hommaa jäljellä ennen tuota rajapyykkiä.

Ps. Tulipa tästä harmaa postaus; harmaata sisällä ja ulkona... Mielikin on välilllä harmaana, mutta uskon että pian on taas aurinkoisempaakin. Hyviä kevätpäiviä sinne!

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Kevät koittaa

Hassua, että vielä vuosi sitten tähän aikaan tontilla oli vain lunta, huonokuntoisia puita, lampi liplatti virtauskohdissa jään alla... Olimme juuri vasta tehneet kaupat tontista, ja jännitti tottakai paljon. Mitähän tästä tulisi? Kuinka kauheaa rakentaminen olisi? Tulisiko talosta outo pömpeli?

Ja nyt tontilla on talo! Vieläpä hieno sellainen, mielestäni. Myöskin kodikas ja tunnelmallinen. Eikä älyttömän kallis edes. (Palaan kustannuspuoleen vielä tuonnempana, sitten kun talon ihan lopullinen hinta alkaa olla selvillä.) Eihän se toki vielä valmis ole, mutta hyvin pitkällä ollaan jo kuitenkin - talossa pystyisi käytännössä jo asumaan.

Olen tosi tyytyväinen.

Sisällä näyttää nyt tältä:


Ekassa, hämärässä kuvassa keittiötä ja olohuonetta. Liesituulettimen alle on tulossa liesi heti kun vain löydämme sopivan sopivalla hinnalla. Tämä hellakysymys on yksi niistä kohdista, joissa luultavasti kiskomme talon hintaa alaspäin tinkimällä selkeästi unelmaratkaisuistamme.


Lapsia ja kaappeja. Kaapit maalataan vielä jollain värillä, joka tarkentuu kunhan se jo aiemmin mainittu ah-niin-tärkeä liesi on saatu valittua ja paikoilleen. Keittiön työtasot ovat betonia - vautsi miten trendikästä!


Tässä kiettiö vielä ilman lapsia. Olen jo päässyt keittelemään kahviakin :) Raidat seinällä ovat rappusten välistä tulevaa työmaavalaisimen valoa.


Pikkupoikien huone on jo niin pitkällä, että sinne on roudattu mummilareissun tuomisina hieman rekvisiittaakin. Meidän makkari on vielä täynnä sahanpurua, loppujen makkareiden toimiessa työkalu- ja jääkaappivarastoina yms yms yms.

Seuraavissa kuvissa näkyy sitä mainittua kukkatapettia, jonka valitsin ihan itse, ja josta en vieläkään ole ihan varma:






Olen kyllä ihan samaa mieltä kuin mitä Minttu kommenteissa kirjoitti, että kun talossa on melko paljon värivalinnoissa harmaata (ja tietty sitä puuta myös), niin onhan sitä oltava jotain kukkeaakin :) Eli oon aika happy tuon kanssaa kuitenkin :)

Nyt sormia syyhyttää jo aivan valtavasti päästä muuttamaan! Valitettavasti vaan tosiaan miehen oli mentävä töihin vuorotteluvapaan päätyttyä, ja siitä lähtien etenemisvauhti raksalla hidastui melko minimaaliseen, mikä tosiaan oli ennustettavissakin. Lisäksi vielä kun ohjelmaan lisättiin minun leikkaukseni viime viikolla, niin rakentavampi osapuoli muuttui rakentavasta enemmän perhettä pyörittäväksi osapuoleksi.

Lampisen seutu maaliskuussa, aina yhtä hämäränä
Leikkaus meni hyvin, vaikka onhan se näin maallikolle melkoinen kokemus joutua yhtäkkiä leikkaustehtaan hihnalle ;) Meillä on täällä vieläpä kokonaan uusi sairaala, Kaarisairaala, jossa leikkukset nykyään tehdään, ja siellä systeemit olivat tosiaan toisaalta melko tehdasmaisen tehokkaat, vaikka oli mukana inhimillisyyttä myös. Kaiken kaikkiaan sain tosi hyvää hoitoa, eli olen oikein tyytyväinen, mutta ehkä hieman pyörällä päästäni vielä näin viikkoa myöhemminkin.

Minut pistettiinkin lähes neljän viikon sairaslomalle työni fyysisyydestä johtuen, joten nyt ihmettelen elämää vaihteeksi kotiympyröistä käsin, mikä on varmaan ihan tervetullutta vaihtelua. Tässä onkin menty melko pitkään melko lujaa. Kunhan vatsan/kyljen seutu asettuu vielä hieman paremmin sijoilleen, niin alan valmistella muuttoa ja pakkaillakin pikku hiljaa.

Raksa kaipaa enää pesutiloja, lattian käsittelyä sekä yletöntä raksasiivousta, sitten me tulemme täältä kampsuinemme :)

Ihania kevätpäiviä sinulle!

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Liikaa yrittämistä

Ok.
Otsikko on melko randomi, teki vain mieli kirjoittaa noin - mutta toisaalta, on tässä melko paljon (välillä aivan liikaa) yritettykin viime aikoina. Toki yrittämisen myötä on tullut myös onnistumisia, mutta kyllä ne hermotkin ovat menneet liian monta kertaa.

Olisin halunnut - ja alun perin todella aioinkin - panostaa enemmän tähän blogiini. Siitä oli tarkoitus tulla aktiivinen, hereillä oleva, ajankohtainen kurkistus oman kodin rakentamiseen ja samalla meidän arkipäivään. Osaanhan minä kirjoittaa, ja haaveileen usein omasta, akuutista nettiläsnäolosta.

Kuitenkin oikeasti, silloin kun elämässä on vähänkin liikaa, kuten nyt on, ja usein vaikka ei mitään varsinaisesti liikaa olisikaan, on minulla tapana vajota nettiautismiin. Valua omiin oloihini, jos se ei live-elämässä yleensä onnistukaan, niin nettielämästä voi ainakin liueta... Siten että käy vain lukemassa muutamaa suosikkiblogiaan ja välillä silmäilemässä hajamielisesti facebookia, ilman että osallistuu. Tämä on tietenkin ihan okei. Ja varsinkin kun elämä on täyttä on pakko harjoittaa priorisointia, minkä ymmärrän itsekin enemmän kuin hyvin. Silti harmittaa että blogista tuli toisenlainen kuin ajattalin, väsyneempi.

No niin, väsynyttä tai ei, siirryn raksakuulumisiin!

...

Nyt harmittaa ettei kamera ole roikkunut kaulassa! Nimittän kännykästäni on jostain syystä kamera irtisanoutunut siten, ettei se suostu käynnistymään laisinkaan, ja varsinainen kamera on aina tietenkin unohtunut kotiin. Ja raksalla on tapahtunut todella paljon!

Itse asiassa koko projekti alkaa olla niin hyvällä mallilla, että itse muuttokin alkaa häämöttää jo näköpiirissa :) :) Mahdollisesti ja toivottavasti parin kuukauden päästä. Olen tietenkin aivan innoissani. (Ja rehellisyyden nimissä muistutan tässä vielä, että meillähän on sellainen taktiikka, että muutamme heti kun se vain mitenkään käy päinsä, eli talo ei vielä silloin ole suinkaan valmis.)

Talo on muuttunut rakennustyömaasta pikkuhiljaa yhä enemmän ja enemmän kodiksi. Yritän tässä pohdiskella mitä konkreettisia juttuja raksalla on tapahtunut sitten edellisten kirjoittelujeni. Hmmm...

No ensinnäkin mies raksasi keittiöön keittiönkaapit. Vanerista ja puusta. Kuvia myöhemmin, kunhan vain muistaisin sen kameran... Kaapit ovat tottakai hienot, ja tyylilleen uskollisena rakentavampi osapuoli väsäsi ne pikaisesti ;) Meille tulee vain alakaapit, ja nyt niiden päälle on nostettu hienot betoniset työtasot, jotka mies ja talkoolaiset (Kiitos!!!) valoivat jo syksyllä samalla kun valettiin märkätilojen lattiatkin. Keittiön "takaseinä" on myös maalattu harmaalla värillä. Tiivistettynä: Keittiössä on oikein hienoa, mutta hieman mietityttää se, että kaappeja on melko vähän :D Mielestäni tämä on kuitenkin paljon parempi kuin että kaappeja olisi liikaa.

Muualla talossa on tapahtunut ainakin se, että kaikki väliseinät on siistitty ja maalattu sillä samalla harmaalla värillä kuin keittiön seinäkin - siis luonnollisesti poislukien hirsiseinät, jotka jäävät tietenkin sellaisiksi kuin ovatkin.

Pitkä välioviseinä sai upean tapetin, joka on, hmm, kukkea. Pohjaväri on hieman metallisenhohtoinen tumman ruskea, ja siinä sitten lehottaa pinkkejä suuria kukkasia vaaleanvihreillä suurilla lehdyköillä varustettuna. Kyllä, näyttää hieman lahjapaperilta ja kyllä, yllätyin jälleen siitä, miltä tämä ostoksemme luonnossa näyttääkään :D Mutta koreaa on joka tapauksessa!

Mitä talosta sitten enää puuttuu sellaista, joka on tehtävä ennen muuttoa? Lähinnä pesutilat, ja lisäksi melko loputtomasti raksasotkujen ja -kamojen siivousta, ennen kuin pääsemme muuttamaan sisälle.

...

Sitten meillä on hieman mutkia matkassa. Ensinnäkin perjantaina vietettiin miehen viimeistä vuorotteluvapaapäivää, eli maanantaista lähtien hänellä alkavat taas päivätyöt, mikä luonnollisesti tarkoittaa rakennustahdin uskomattoman huomattavaa hidastumista. Toivon, että pystymme kuitenkin edistämään myös raksaa, jotta se niin paljon toivottu ja odotettu muutto olisi oikeasti mahdollista kevään loppupuolella.

Toinen mutka on se, että joudun itse menemään leikkaukseen reilun viikon päästä. Sanotaan vaikka niin, että tuolla sisällä toinen osa painaa toista, ja niiden paikkaa joudutaan vaihtamaan keskenään, ja kaikki on mielestäni melko ällöttävää ja inhottavaa. En ole ollut leikkauksessa muuten, kuin yhdessä sektiossa noin kaksikymmentä vuotta sitten, ja mikä tahansahan on oikein okei, jos siitä saa palkinnoksi vauvan. Nyt kuitenkaan ei ole luvassa vauvaa, mutta toivottavasti, jos kaikki menee sujuvasti, niin kaikki mahdollisuudet porskuttaa terveenä tulevaisuudessakin.

Leikkaus kuitenkin hermostuttaa ja pelottaa, vaikka välillä toisaalta ajattelen kokemuksen ihan hyödyllisenä, pakollisena pysähtymisenä. Minulla tulee pienimmillään kahden viikon sairasloma, mahdollisesti kuitenkin pitempikin. Itse toivoisin luonnollisesti, että selviäisin kahdella viikolla, ja sitten työt voisivat taas jatkua; tätä toivon ihan jo siitäkin syystä, että töiden jatkuminen on aina vähintään jossain määrin epävarmaa, joten olisi mukava päästä jatkamaan mahdollisimman pian. Pätkätyöläisen huolia tällaiset sairauslomapanikoinnitkin.

Rakennusvauhtia leikkaus luonnollisesti hidastaa, ihan jo siitä syystä, että joudun olemaan ainakin muutaman päivän sairaalassa, ja sitten kotiin pääsyn jälkeen riippuu toki ihan voinnista, että pääseekö rakentavampi osapuoli irrottautumaan iltaisin raksalle.

...

Tässä tämä tällä erää :) Olen iloinen siitä, että raksa on edennyt näin hienosti. Toivon, että näistä tulevistä mutkista huolimatta kaikki menisi hienosti.

Kiitos kun kävit lukemassa, ja hyviä alkukevään päivä sinulle!

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Pikaiset kuulumiset

Noniin.

Tuntuu taas siltä kuin blogi ja elämä kiertäisi sitä samaa rataa, mistä olen niin monesti kirjoittanut:

On kiire.
On väsy.
Raksa kuitenkin edistyy.
Joskus riidellään - nyt kuitenkin vähemmän.
On huolta.
On turvallisuuden tunnetta.
On vietetty lasten synttäreitä, ja ensi viikolla vietetään vielä yhdet perhepiirissä + kaverisynttärit eri päivänä.
Olen ollut töissä, enimmäkseen, muutaman päivän opiskellutkin.
Lapset ovat olleet kipeinä, enimmäkseen kuitenkin terveinä.
Itse podin jonkun inhan migreenin.
Työnanataja yllättää jälleen, nyt jätti-irtisanomisilla. Oma työsopimukseni on yleensä korkeintaan seuraavaan sunnuntaihin asti, joten sikäli olen hiukan ulkopuolinen tästä, mutta tietenkin se koskettaa kovasti kuitenkin.


Raksalla edistystä on tapahtunut seuraavissa kohteissa:

Lattialämmitys on nyt toiminnassa ja päällä, ja jes, ihana lämpö onkin vallannut talon. Ihan tuntuu kodilta jo!
Talossa suoritettiin tiiveysmittaus, jonka tulos oli 0,8. Tämä tarkoittaa sitä, että talomme on hyvin tiivis, ja rakentavampi osapuoli oli tulokseen erittäin tyytyväinen.
Yläkerran parvi sai kaiteet, mikä tietenkin kohottaa tilan turvallisuutta huikeasti. Ylhäältä on nyt myös todella kiva katsastella alas olohuoneeseen päin.
Yllättävä uusi "vierashuoneparvi" sai rungon, tikkaat ja kaiteet; lattia siitä vielä puuttuu samoin kuin viimeistelyviilaukset.
Rumat vihreät & keltaiset ilmasulkuteipit on peitetty samoin kuin rumat finfoam-levyt seinien yläosista on piilotettu huoneesta riippuen joko kipsilevyllä tai sitten laudoitettu.
Keittiön alakaappeja on alettu rakentaa.

Miehen vuorotteluvapaa lähenee loppuaan, enää alle kuukausi jäljellä. Nyt jännätään, mitä hän sen aikana vielä saakaan aikaan, ja mitä toisaalta jää tehtäväksi (eittämättä haastavaan) työn ja rakentamisen ja perhe-elämän yhteenliittymävaiheeseen.

Hyviä talvipäiviä sinulle, kiitos kun kävit lukemassa!