keskiviikko 5. elokuuta 2015

Elokuun alussa

Kesän vauhti hirvittää. Se etenee kuin vimmattuna, mikä tarkoittaa väistämättä sitä, että pian se on ohi.

Muutamia vääjäämättömiä signaaleja suven kiitämisestä kohti päätepistettään:

Mainospostin mukana tuli kaupunkibussien talviaikataulu. TALVIaikataulu!
Jollain tavalla masentava ajatus, että TALVI olisi jo niin kovin tuloillaan, ja kesä kääntymässä aivan lopuilleen.

Ilmassa on jännä tuoksu, sen täytyy olla joku pieni syksyinen sävy, kun viileähkö ilma yhdistyy loppukesän kukkijiin.

Koulujen alku on tähän asti ollut kaukana, välillä on tuntunut siltä että se on liiankin kaukana, kun koululaiset ovat vietelleet kesälomaansa pääosin kotosalla keskenään, molempien vanhempien ollessa töissä. Ja nyt ihan yhtäkkisesti koulujen alku onkin jo lähes ovella.
...

Samalla kun kesä on edennyt, on raksallakin edennyt. Se eteneminen ei onneksi tunnu lainkaan haikealta, vaan hyvältä, luonnolliselta.

Tänään vaja sai pintaansa mustaa tervamaalia. Maalia riitti tällä erää noin puoleen vajaan, joten kokonaisuus ei vielä ole kovin kuvauksellinen.

Huomenna tulee paalutuskone iskemään perustukset maahan.

Viikon päästä puolestaan on edessä yksi koko raksan huippuhetkistä, kun hirret saapuvat tontille.

Ja sitten alkaakin jo talon kasaus. Uskomatonta!

...

Kesän etenemisestä kertoo oma kesätyönikin postissa. Viime kesänä paistuin postia jakaessani, tänä kesänä ei ole tullut niin kuuma, mutta kastuttu on kyllä monesti. Tällä hetkellä onkin enää kolme viikkoa sovittuja kesätöitä jäljellä, ja sitten ovella häämöttää muutos.

Harmillista kyllä en pidä muutoksista lainkaan.

Pakollinen hammasharja-selfie, pakollisella tarkennusohgelmalla.

Hammasharjaselfie, tarkennus hippusen enempi kohdallaan.

Saiskohan tästä profiilikuvan facebookkiin? Tuskinpa. Sitäpaitsi siinä minulla on selfie lusikoiden kanssa; hammasharjaselfie ihan pian olisi hieman toistoa.

Viime kesänähän tulin postille kesätöihin yhdistelmänä hetken mielijohdetta ja hyvää tuuria. Sitten jäinkin taloon koko vuodeksti tekemään yllättävänkin riittoisia sijaistöitä. Paria-kolmea-neljää viikkoa lukuunottamatta töitä riitti koko vuodeksi, ja nyt vielä täksi kesäksikin. Nyt kuitenkin työpaikalla puhaltavat niin lujat vähentämisen tuulet, että olen hyvin epäuskoinen siihen, että töitä enää suuremmin riittäisi tälle sijaistajalle.

Ja toisaalta minun pitäisi tietenkin tehdä opiskelut loppuun, eikä jättää niitä vuosikausiksi roikkumaan. Nyt olisi hyvä, ja kenties viimeinenkin hetki opiskella loppuun, kun talolainaa ei vielä tarvitse isossa määrin maksaa takaisin.

No niin mannasaria, ole aikuinen, opiskele loppuun. HETI.
Kuitenkin ajatus siitä, että jättäisin kivat työkaverit ja hautautuisin yksinäni tenttikirjojen ja gradulähteiden uumeniin tuntuu... no, lähinnä aivan karmivalta. Lisäksi pelottavalta, hyytävältä, masentavaltakin.

Olen melko huono istumaan paikallani, siis istun kyllä, mutta pääni meinaa poksahtaa.

Hetki ennen poksahdusta, huom ilmeen jäykistyminen.
Lisäksi pelkään sitä, että menetän työssä hankkimani rautaisen kunnon. Olen nyt parhaassa fyysisessä kunnossa kuin mitä olen ikinä aiemmin ollut, ja olen kyllä nauttinut siitä, enemmän kuin olisin aavistanutkaan. Tietenkin voin, ja aionkin harrastaa liikuntaa sitten vapaa-ajalla, mutta... Olen kuitenkin pohjimmiltani hyötyliikkuja, en huviliikkuja. Tarvitsen ikään kuin motivaatioksi sen, että tekemisessä on joku tarkoitus. Juuri tänään pohdiskelin, että mitä sillä hyvällä kunnolla sitten edes tekee, jos sitä ei kerran tarvitse mihinkään? Siis oikeasti tarvitse?

Toisaalta, mistä sitä tietää mitä kaikkea on edessä. Kenties jotain parempaakin?
Vaikka tarvitseehan sitä hyvää fyysistä kuntoa ihan jo opiskeluun, etteivät paikat hajoaisi istumiseen. Ja tietty ison perheen arjen pyörittämiseen myös. Onneksi tämä jo tuhattaitoiseksi kehumani mieheni ryntää hätiin tässäkin probleemassa. Hän lupasi ryhtyä erittäin personal traineriksi ja tehdä minulle oman treeniohjelman, ja sitten voinkin rynnätä lenkille tai tekemään punnerruksia kun tenttiin lukeminen alkaa liikaa ahdistaa.

Lisäksi tietty ryntään sitten myös rakennustöihin.

Ja ihan varmana lupaan pian rynnätä tontille kameran kanssa dokumentoimaan edistystä.

Kuulumisiin :)

4 kommenttia:

suvi kirjoitti...

No,jos työt loppuu,niin ei muuta ku opiskelemaan :D Kyllä se muu siinä sivussa jotenki sutviutuu...Teillä on mielenkiintoinen viikko edessä,ku hirret tulee talolle ja eikös tosiaan ne koulutkin ala jo ens viikolla... Mihin se kesä katosi?

mannasaria kirjoitti...

Juu, taidan tehdä tästä turhan vaikeeta :D Ja sitäpaitsi ihan turha murehtia etukäteen (oon vaan tällainen että asiat pyörii ihan väkisin päässä). Jotenkin tuntuu haikealta tuo koulujen aloitus, kun sitten tosiaan on kesäkin jo niin lopuillaan... Mut jännä viikko tosiaan tulossa täällä, iltapäivästä myöhemmin pitäisi hirsien tulla, huisaa! Vilkutus sinne :)

Larissa kirjoitti...

Ihana blogi! :)

mannasaria kirjoitti...

Kiitti :D Tervetuloa!!