Haasteina valokuvaus ja ekologisuus

Olisi huippua, jos olisin jaksuihme, joka jaksaisi kaiken! Jaksaisin (fyysisesti raskaassa) töissä käymisen ja suurperhearjen pyörittämisen lisäksi vielä päivittää blogia sellaisella intensiteetillä kuin haluaisin ja mitä tietenkin myös suunnittelin silloin kun blogin pyöräytin käyntiin... Kerta toisensa jälkeen huomaan kuitenkin olevani jaksamiseltani ns normaali, ja niin vain käy että blogi painautuu ajoittain unholaan kaiken muun alle.

Kuten vaikkapa retkeilyn ihanassa sunnuntai-ilmassa:

Kuva tosin jo edelliseltä sunnuntailta, mutta nytkin (eilen sunnuntaina kuin myös tänään maanantaina) ollaan saatu nauttia fantastisesta ilmasta; näin hyytävän ja märän kesän jälkeen näistä loppukesän lämmöistä osaa tosiaan nauttia.

Nyt kuitenkin olen täällä kirjoittamassa taas! Ja mielessäni on kaksi päivänpolttavaa sekä haastavaa asiaa, joista ensimmäinen on blogivalokuvaus:

Olin suunnitellut ottavani blogiin mahtavia kuvia, joissa suomalainen mies työskentelee hiki otsalla karehtien ja työkalut soiden. Valitettavasti kuitenkin tämä arki on pitänyt minut hyvin pitkälti poissa työmaalta silloin kun siellä on tapahtunut, ja olen päässyt pistäytymään paikalla vain hyvin satunnaisesti pikaisilla katsastusreissuilla.

Ja... Rakennustyömaa nyt ei ole mikään visuaalisesti kovinkaan inspiroiva. Katsokaa vaikka tätäkin maisemaa:

Itse asiassa tässä kuvassa on sittenkin puolensa, ainakin kivoja valoja ja varjoja...

Tai tätä:

Mukavaa edistystä näistä kuvista toivottavasti välittyy.

Toinen haaste, mikä on viime aikoina askarruttanut mieltäni, on niin sanottuihin ekotaloihin liittyvä pulmallisuus. En oikein nyt muista, mitä olen tästä teemasta kirjoitellut aiemmin - jos mitään - mutta meidänkin talolla on ekologista filosofiaa pohjalla. Hirret tietty on ekoja, ja puutalo muutenkin. Lisäksi ala- ja yläpohjaan on tulossa niin paksusti eristettä, että tavoitteena on, nooh, olla eko.

Suhteellisen usein törmää eri medioissa niin sanottuun ekotaloon, joka mielestäni ei ole ekotalo ollenkaan, vaan lähinnä luksustalo. Nimittäin usein näissä hienoimmissa ekotaloissa unohdetaan täysin asuinneliöiden vaikutus asumisen ekologisuuteen. Eli mitä enemmän lämmitettäviä neliöitä ja kuutioita täällä pohjoisen oloissa on, sitä vähemmän voidaan ekologisuudesta mielestäni puhua. Koska vaikka talo olisi miten tiiviiksi tehty, vie lämmittäminen silti energiaa. Ja jos asuinneliöitä per henkilö on tuhottomasti, on ekologisuudesta tingitty paljon.

Paha tietty puhua näin, kun joudutaan joka tapauksessa tekemään neliöitä suuren perheen tarpeisiin. Meidän perheen elämäntavassa keskeistä on myös taloudellisuus ja tämän myötä tulee samalla kuin itsestään tiettyjä ekoratkaisujakin. Esimerkiksi nyt teemme mahdollisimman vähän niitä neliöitä, ja tämä on osin raha-asioiden sanelemaa, mutta myös ekoajattelumme tykkää tästä.

Ekologinen vaahtera

Alakertaan tulee himpun alle sata neliötä, ja lisäksi yläkerran parvi-ullakkohuonetsydeemiin pari pikkuista huoneen tapaista. Meillähän on perhetilanne siinä vaiheessa, että lapsia vanhimmästa päästä alkaa pikkuhiljaa muuttaa pois kotoa, nyt kesän alussa sanoisin vanhimman lapsen jo muuttaneen kotoa, mutta hän tulee toivottavasti (ulkomailla opiskelun myötä) viettämään vielä pitkään lomat kotona. Muiden muuttovauhdista en luonnollisestikaan osaa tässä vaiheessa sanoa vielä mitään, mutta tietenkin toivoisin, että isoimmatkin ehtisivät asua vielä pitkään tässä talossa.

Sitten kun jossain vaiheessa tilaa kenties alkaa olla meille jopa yli tarpeen, on aika harkita ratkaisuja taas uudelleen. Itse suunnittelen aina välillä sellaista, että talon yhdestä kulmasta saisi (kenties) lohkaistua pikkuisen asunnon vuokraamista varten, mutta voi tietenkin olla, että tämä jää pelkäksi spekulaatioksi. Muutenkin aika tulee näyttämään, miten suunnittelu on onnistunut, eli onko meillä niitä toivomiamme tehoneliöitä vaiko vain toivottoman ahdasta kahdeksan ja välillä yhdeksänkin hengen asumistarpeisiin.