Kevät koittaa

Hassua, että vielä vuosi sitten tähän aikaan tontilla oli vain lunta, huonokuntoisia puita, lampi liplatti virtauskohdissa jään alla... Olimme juuri vasta tehneet kaupat tontista, ja jännitti tottakai paljon. Mitähän tästä tulisi? Kuinka kauheaa rakentaminen olisi? Tulisiko talosta outo pömpeli?

Ja nyt tontilla on talo! Vieläpä hieno sellainen, mielestäni. Myöskin kodikas ja tunnelmallinen. Eikä älyttömän kallis edes. (Palaan kustannuspuoleen vielä tuonnempana, sitten kun talon ihan lopullinen hinta alkaa olla selvillä.) Eihän se toki vielä valmis ole, mutta hyvin pitkällä ollaan jo kuitenkin - talossa pystyisi käytännössä jo asumaan.

Olen tosi tyytyväinen.

Sisällä näyttää nyt tältä:

Ekassa, hämärässä kuvassa keittiötä ja olohuonetta. Liesituulettimen alle on tulossa liesi heti kun vain löydämme sopivan sopivalla hinnalla. Tämä hellakysymys on yksi niistä kohdista, joissa luultavasti kiskomme talon hintaa alaspäin tinkimällä selkeästi unelmaratkaisuistamme.

Lapsia ja kaappeja. Kaapit maalataan vielä jollain värillä, joka tarkentuu kunhan se jo aiemmin mainittu ah-niin-tärkeä liesi on saatu valittua ja paikoilleen. Keittiön työtasot ovat betonia - vautsi miten trendikästä!

Tässä kiettiö vielä ilman lapsia. Olen jo päässyt keittelemään kahviakin :) Raidat seinällä ovat rappusten välistä tulevaa työmaavalaisimen valoa.

Pikkupoikien huone on jo niin pitkällä, että sinne on roudattu mummilareissun tuomisina hieman rekvisiittaakin. Meidän makkari on vielä täynnä sahanpurua, loppujen makkareiden toimiessa työkalu- ja jääkaappivarastoina yms yms yms.

Seuraavissa kuvissa näkyy sitä mainittua kukkatapettia, jonka valitsin ihan itse, ja josta en vieläkään ole ihan varma:

Olen kyllä ihan samaa mieltä kuin mitä Minttu kommenteissa kirjoitti, että kun talossa on melko paljon värivalinnoissa harmaata (ja tietty sitä puuta myös), niin onhan sitä oltava jotain kukkeaakin :) Eli oon aika happy tuon kanssaa kuitenkin :)

Nyt sormia syyhyttää jo aivan valtavasti päästä muuttamaan! Valitettavasti vaan tosiaan miehen oli mentävä töihin vuorotteluvapaan päätyttyä, ja siitä lähtien etenemisvauhti raksalla hidastui melko minimaaliseen, mikä tosiaan oli ennustettavissakin. Lisäksi vielä kun ohjelmaan lisättiin minun leikkaukseni viime viikolla, niin rakentavampi osapuoli muuttui rakentavasta enemmän perhettä pyörittäväksi osapuoleksi.

Lampisen seutu maaliskuussa, aina yhtä hämäränä

Leikkaus meni hyvin, vaikka onhan se näin maallikolle melkoinen kokemus joutua yhtäkkiä leikkaustehtaan hihnalle ;) Meillä on täällä vieläpä kokonaan uusi sairaala, Kaarisairaala, jossa leikkukset nykyään tehdään, ja siellä systeemit olivat tosiaan toisaalta melko tehdasmaisen tehokkaat, vaikka oli mukana inhimillisyyttä myös. Kaiken kaikkiaan sain tosi hyvää hoitoa, eli olen oikein tyytyväinen, mutta ehkä hieman pyörällä päästäni vielä näin viikkoa myöhemminkin.

Minut pistettiinkin lähes neljän viikon sairaslomalle työni fyysisyydestä johtuen, joten nyt ihmettelen elämää vaihteeksi kotiympyröistä käsin, mikä on varmaan ihan tervetullutta vaihtelua. Tässä onkin menty melko pitkään melko lujaa. Kunhan vatsan/kyljen seutu asettuu vielä hieman paremmin sijoilleen, niin alan valmistella muuttoa ja pakkaillakin pikku hiljaa.

Raksa kaipaa enää pesutiloja, lattian käsittelyä sekä yletöntä raksasiivousta, sitten me tulemme täältä kampsuinemme :)

Ihania kevätpäiviä sinulle!