sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Rakennuslupahakemus jätetty!

Reilu viikko sitten kirjoitin tänne bloggerin luonnoksiin seuraavanlaisen tekstin, jonka unohdin sitten syystä tai toisesta julkaista ajallaan:

No jee, vihdoin!
Perjantaina lopulta tuli se puuttuva todistus, ja mies pääsi jättämään rakennuslupahakemuksen. Nyt toivotaan että käsittelyaika on tosi nopsa (eikä etenkään koko konttori mene kesälomalle ennen kuin hakemus on käsitelty ja lupa myönnetty... Sitten pitäisi muutaman muunkin jutun mennä putkeen, ja olisimme vielä aikataulussa.)

Olin perjantaina jo töissä, siltä pieneltä mutta sitäkin rakkaammalta lomaselta palanneena, kun puhelin piipitti että nimeni puuttuu rakennuslupahakemuksesta. Saimme sovittua miehen kanssa pikatreffit jakelureittini puoleen väliin, ja kävin sutaisemassa nimeni hakemukseen. Myöhemmin kotona mies ällisteli sitä, miten sporttiselta näytin. "Sun askelkin oli..." - mies piirtää pomppivan kaaren ilmaan.

Olen tässä viime vuosina päässyt tarkkailemaan pitkää parisuhdetta lähietäisyydeltä, ja vaikka tämä onkin rakennusblogi, niin kuten vanhempieni pintaremonttierostakin käy ilmi, kytkeytyvät remppa, raksa ja parisuhde usein tiiviisti toisiinsa. Niinpä tulen luullakseni turisemaan jonkin verran myös parisuhdejutuista, koska minulla on niistä sananen sanottavana.

Takaisin kerrostaloyhtiön parkkipaikalle, missä sporttinen allekirjoittanut raapustaa nimensä lupahakemuspaperiin, miehen puolestaan näyttäessä flanellipaidassaan ja farkkulippiksessään jo valmiiksi talonrakentajalta. Olimme siis olleet reilut parikymmentä vuotta naimisissa, ja nyt mieheni näki minut ensimmäistä kertaa sporttisena.

Pitkän parisuhteen, etenkin tosi pitkän parisuhteen yksi piirre on se, että vaikka ihminen siinä vieressä on koko ajan sama, niin hän ei kuitenkaan pysy samanlaisena. Itse ainakin olen muuttunut aika paljonkin, nyt viimeisimmässä vaiheessa mukaan kuviohin on tulleet nämä työn puolesta ilmaantuneet megatunnit hyötyliikuntaa, ja sen tuomat tietynlaiset muutokset olemukseenkin...

...

Nyt reilua viikkoa myöhemmin liitän mukaan pienen tilannepäivityksen, ennen kuin klikkaan julkaise-näppylää:

Kaikki ei sitten mennyt ihan putkeen ainakaan tuon parin viikon lupakäsittelyn ja luvan myöntämisen kanssa. Muutaman päivän päästä hakemuksen jättämisestä tuli pyyntö täydentää/muuttaa hakemusta tietyillä jutuilla, ja jos nämä toimitettaisiin maanantaihin (huominen) mennessä, saattaisi käsittelyaika olla "vain" kuukausi ja viikko... Eli aikataulusuunnitelmamme possahtaisivat joka tapauksessa savuna ilmaan. No, täydennykset/korjaukset on nyt jätetty, ja alati optimistinen rakentajamieheni toiveksii meidän sittenkin pysyvän aikataulussa. Eikun käsiä ristiin/peukkuja pystyyn.

Vehreää jälkijuhannusta kaikille!

Ps. Tyylini kirjoittaa rakennushankkeesta on näköjään pitkälti fiilispohjainen, ja perustuu stooriimme. Jos/kun sinua kiinnostaa mikä tahansa rakennushankkeeseemme liittyvä esim teknisempi puoli, niin heitä milloin vain kommenttilaatikkoon kysymys aiheesta :) Rakentavampi osapuoli vastailee näihin mielellään, ja itsekin tietenkin mikäli ala on sellainen, josta olen jotain mieltä ;) Noin muutenkin kommentit ovat aina tosi tervetulleita :)

4 kommenttia:

Johannes kirjoitti...

Yltiöpositiivisena ihmisenä jaksan vielä uskoa alkuperäiseen aikatauluun. Mutta yltiöpositiivisena ihmisenä uskon myös, että aikataulun siirtäminen olisi vain hyväksi projektille, meille ihmisinä ja parisuhteellemme :) t: Rakentaja

mannasaria kirjoitti...

No nyt on positiivista :D :D Jännittää ihan että kummin päin käy, pitääkö aikataulu vai paraneeko parisuhde ;) t: Rakentajan vaimo

Sirkku kirjoitti...

Tulin hurjan iloiseksi, kun löysin tänne! Sinä, perheesi ja blogisi aihe ovat vain kertakaikkiaan niin mielenkiintoisia, että en kaipaa mitään viikkohömppälehtiä tai hesareita luettavakseni, kun on jotakin tällaista oikeasta elämästä kertovaa luettavaa.
Lisäksi odotan mielenkiinnolla rakennushommanne edistymistä jo siitäkin syystä, että olen itsekseni ajatellut, että jos joskus saan aikaiseksi haaveilemani vierastalon rakennuttamisen, se täytyisi tehdä hirsistä.
Joka tapauksessa: toivotan jatkossakin iloista mieltä, asioiden järjestymistä, terveyttä ja kivaa kesää teidän koko perheelle!

mannasaria kirjoitti...

Ja minä ilahduin valtavasti kommentistasi! Olen lukenut blogiasi jo jonkin vuoden, jostain niiltä kieppeiltä kun teidän nuorimmainen meni eskariin, ja kai siitä syystä oli nyt jotenkin niin tosi mukavaa kun putkahdit tänne blogiini :)
Kiitoksia toivotuksista! Itse toivon teille mahdollisimman sujuvaa ja hyvää muuttoa, ja kaikkea hyvää sitten uudella mutta kuitenkin tutulla kotipaikkakunnalla!!
Itselläni on ollut sellaista häilyväisyyttä aiemmin blogin kirjoittelussa, että olen joitain blogeja tarmolla aloittanut, mutta sitten ne ovat jossain vaiheessa myös yhtä äkisti lopahtaneet ;) mutta nyt aikomuksena on yrittää jatkuvuutta tämän rakennusblogin suhteen, noin kerta viikkoon päivitystahdin ajattelin/toivon olevan realistinen... Lukemisiin ja kirjoittelemisiin :)