sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Pysähtymistä

En sitten päässytkään raksalle auttelemaan.

Pyhäinpäivän iltana
Maanantai-iltana kuusivuotiaamme loikki sohvalta toiselle, kuten aina, mutta nyt laskeutuminen epäonnistui. Hirmuinen huuto, ja käsi oli toimintakyvytön. Minulla kesti jonkin aikaa tajuta, että päivystykseen on todella lähdettävä, koska ko kuusivuotias huutaa yleensä korkealta ja kovaa pienemmistäkin kolhuista. Lisäksi muksaus ei ollut ollut mitenkään erityisen kova, joten en voinut ensin uskoa että mitään olisi murtunut, katkennut tai mennyt sijoiltaan.

Päivystyksessä sitten selvisi, että olkaluu oli poikki, ja myös että luussa poikkeaman kohdalla oli poikkeama, nimittäin luussa murtuman kohdalla oli pallukka joka on mitä luultavammin verisuonikysta, eli verisuonet ovat kasvaneet epänormaalilla tavalla ja aiheuttaneet sen, että luu oli tuosta kohtaa ontto, ja katkesi siksi tavanomaista selkeästi helpommin. Hoitona kipsi (tai tarkemmin muovinen tuki) ja kontrollikäynti lastenkirurgian polilla.


No niin, miten tämä liittyy raksaamme? No, toki paljonkin.

Murtumaa seuraavan päivän olin vielä töissä (ja mies potilaan + pikkuveljen kanssa kotosalla), kun olin luvannut, mutta sen jälkeen sain viettää kolme päivää kotosalla hoivaten käsipotilasta ja tämän pikkuveljeä. Lisäksi päivien jatkoksi tuli vielä viikonloppu, joten kotoisaa elämää kertyy lähes viikko. Aluksi käsi oli valtavan kipeä, mutta toki loppuviikosta poika olisi voinut jo olla eskarissakin, vaikka parempi mielestäni vielä kotona.

Koska.

Äkkipysäys sai minut näkemään kipeänkin selvästi, että miten lujaa viimeiset kuukaudet on perheessämme menty. Rakentavampi osapuoli on tietysti, no, rakentanut. Kuten suunnitelmissa olikin. Minun itseni oli tarkoitus kesätöiden jälkeen keskittyä opiskelun ja perhe-elämästä huolehtimisen antoisaan yhdistelmään, mutta päädyinkin pian takaisin töihin.

Ikkunoista loistaa jo valot
Tottakai oma työtilanteeni lyhyitä määräaikaisuuksia tekevänä sijaisena on hyvin epävarma. Epävarmaa on myös opiskelu, kun vaikka pystyn suorittamaan kursseja junamaisen tehokkaasti suurperheen-mamma-opiskelee -asenteella, niin takaraivossa nakertaa kuitenkin kysymys siitä, että pystynkö tällä koulutuksella (kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen asiantuntijakoulutus) ikinä työllistymään, ottaen huomioon olemattoman työkokemukseni (kotiätivuodet). Noh, toisin sanoen huolta, epävarmuutta, työtä (rakennustyötä, työtyötä, opiskelutyötä), lastenhoitoa, kotihommia, suunnitteluhommia (raksa!), ylipäänsä kaikkea on perheessämme ollut yllin kyllin viimeisen puolen vuoden ajan. Minä pidin huikean kahdeksan päivän kesäloman ja mies pystyi pitämään lomaa jopa parisen viikkoa, eri aikaan tottakai kuin minä. Suurperheen kaikki juoksevatkin asiat on jotenkin tullut hoidettua, ja välissä vilkuteltiin ja halittiin yksi lapsi ulkomaillekin, neljäksi vuodeksi.

Eli kaikkea on ollut yllin kyllin, mikä on toisaalta hyvä, tykkään kyllä siitä kun tapahtuu. Mutta toisaalta taas, etenkin pienten lasten kannalta on kyllä menty ihan liian kovaa. Tajusin tämän vasta, kun istuin pysähtyneenä päivystyksessä, ja kätensä poikkaissut lapsi keskusteli kanssani kiinnostuneena päivystyksen toiminnoista ja kuvalehden mainosten ilmiöistä.

Raksavalot
Olen iloinen, että käsi tuntuu paranevan hyvää vauhtia. Toisaalta olen myös tosi iloinen siitä, että saimme muutaman rauhallisemman päivän lasten kanssa. Maanantaista alkaa taas arkisähläys töineen, päivähoitoineen ja kouluineen, mutta toivon kovasti, että saisimme jotenkin ujutettua kaiken arkikiireen lomaan myös rauhallista kohtaamista.

Parempia päiviä jo
Ps. Raksakin etenee :) Jopa siinä määrin, että olen alkanut muuttoa silmällä pitäen myydä pois tarpeettomia tavaroita. By the way, tarvitsisiko kukaan hyvää viulua :D ? E. H. Roth suoraan 80-luvulta, soitettu pari vuotta, mutta sen jälkeen vain kuljetettu mukana lukuisissa muutoissa :D Paitsi viime syksynä aktivoiduin huollattamaan sen myyntiä varten. No niin, tonnilla irtoaa kaunis 'tummapaahtoisen' soinnin omaava instrumentti koteloineen ja jousineen (varajouseksi). Myös vaihto esimerkiksi jännittäviin/tyylikkäisiin kaakeleihin, mustaan tervamaaliin, vanhoihin peilioviin, vessanpyttyihin tai muuhun mukavaan käy :D Anyone?

Täältä tähän, mannasaria.

3 kommenttia:

suvi kirjoitti...

Huih,joskus voi elämään tulla yllätyksiä :( onneks ei kuitenkaan käyny pahemmin...Sitä on vaan sit pysähdyttävä..jaksuja sinne raksa,työ,opiskelu yms eloon <3

minttu kirjoitti...

Voi että... Välillä tuntuu että tulee tollasia pakkopysähdyksiä eteen silloin kun ei itse osaa tai ymmärrä hidastaa vauhtia. Tsempit raksaprojektiin ja erityisterkut käsipotilaalle! Ihana valo teillä jo siellä pimeydessä loistaa, hyvältä näyttää kaikki :)

mannasaria kirjoitti...

Kiitos kommenteista ja tsempeistä Suvi ja Minttu <3 <3 Käsipotilas porskuttaa jo täysillä kipsinsä kanssa, ei enää hidasta menoa lainkaan :D Eli kipuja ei enää ole, luutuminen on alkanut hienosti, ja puolentoista viikon päästä olisi tarkoitus jo kipsinkin lähteä pois. Lämpimiä terkkuja ja huiskutuksia sinne teille!!