Suunnittelu jatkuu vaan...

...vaikka kesä painaa päälle vimmatusti.

Ihan näinä päivinä olisi tarkoitus rakennuslupahakemuksen lähteä eteenpäin, ja siitä, jos kaikki menee hyvin, niin tulisi parin viikon päästä jo rakennuslupa, ja sitten päästäisiin tositoimiin.

Itseni on yllättänyt se, miten älyttömän paljon hoidettavia ja selvitettäviä asioita talon rakentamisessa on jo ennen kuin tontilla on edes mitään päästy varsinaisesti tekemään. Onneksi rakentavampi puoliskoni on selvittänyt näitä asioita jo hyvin pitkälle muutaman viime vuoden aikana, haaveillessaan rakentamisesta, joten hänellä on ollut asioiden hoito hanskassa. Oon happy siitä :)

...

Itse olen jäänyt pienelle lomalle, sanotaan nyt sitten lomaselle :) Loma järjestyi vasta tässä hyvinkin viime metreillä. Työlistalle oli jäänyt valkoinen, noin viikon mittainen alue, ennen kuin kesätyöt kunnolla, virallisesti alkaisivat. Tuohon valkoiselle alueelle olisi saattanut tulla töitä vielä aivan viime hetkillä, kun esim sairaslomat luonnollisesti ilmenevät aivan viime tipassa, sijainen kun olen.

Hoksasin siinä kuitenkin kevään loppumetreillä, että pikkupojillemme (kaksi alle kouluikäistä) olisi luvassa vain vähän lomaa hoidosta tänä kesänä, kun mies ei rakentamisen vuoksi pysty varsinaista lomaa pitämään kuin lyhyen aikaa. Niinpä sitten sain lopulta aikaiseksi ilmoittaa, että en ole käytettävissä töihin tuon viikon ja yhden päivän 'valkoisen alueen' aikana, ja pojat saavat tässä välissä lomaa hoidosta puolitoista viikkoa, kun saimme oman ensimmäisen työpäiväni ajaksi vielä hoidon sumplittua kotona. Heinäkuussa pojille on sitten luvassa vielä toinen parin viikon lomajakso, itse olenkin töissä kesän loppuun asti, sitten kun tämän viikon + yhden päivän jälkeen töihin menen takaisin.

...

Töistä voisi sanoa paljonkin, monenlaista ;) mutta sanon tässä nyt sen, että fyysinen työ ja runsas liikunta - mitä tuossa aiemmin jo hehkuttamassani porrastreeniä runsaasti sisältävässä työssäni saa - vaikuttaa todella rauhoittavasti mielialaan. Nythän kevät alkaa olla takana ja kesä täällä, mutta kevät vaihtui kesäksi täällä ehkä vasta eilen...

Olen nimittäin keväisin ollut usein hyvin levoton. Valon määrän äkillinen lisääntyminen enemmän kuin ylenpalttiseksi on ollut hiukan liikaa minulle. Myös puiden puhkeaminen lehteen, ja niiden omituinen, toisaalta vaaleanvihreä, mutta toisaalta kellertävän-ruskean-vihreän-kukertava väri, jota yhtäkkiä on aivan älyttömän paljon, aiemmin ihan toisen värisessä maailmassa, on uhannut saada pääni poksahtamaan.

Sitä kukerrusta

Ymmärrän tosi hyvin, että kevät on vaikeaa aikaa monille.

Kuitenkin tänä keväänä, kun olen ensimmäistä kevättä eläissäni harrastanut (tai siis työskennellyt) ylettömät määrät liikuntaa, on mieli ollut rauhallisempi kuin vuosikausiin keväisin, siis ainakin niin pitkälle kuin kunnolla muistan. Tyynin mielin olen seurannut aamubussin ikkunasta puiden omituisen väristä ryöpsähdystä eloon kuolleelta näyttäneen talven jälkeen. Sellaisella uteliaisuudella vain; ai, ne ovat tänään tuon värisiä. Ja tänään tuon.
...
Kevät on kiva. Kesä myös. Loma on ihana. Nyt kokeilen hoitaa buranakuurilla kestopalautumattomia jalkalihaksiani - poloiset - ja olen pitkästä aikaa enemmän lasten kanssa. Löhöänkin. Jei!