Nyt on kuvia!

Arkielämä on todellakin vienyt viime aikoina mukanaan niin, että en ole ehtinyt saati jaksanut kirjoitella. Olen elänyt töiden, opiskelun ja lasten muodostamassa tiukkarajaisessa kolmiossa, ja enenevässä määrin ottanut kantaa myös raksakysymyksiin, koska nyt ollaan tultu siihen vaiheeseen, että yhä enempi osa ratkaisuista jää näkyviin.

Meitsi vähän haamuna

Jonkinlainen aallonpohjakin rakentamisessa on koettu. Rakentavampi osapuoli kyllä on painanut eteenpäin kuin kone, mutta itse uuvahdin välissä melko lailla. Päässä alkoi kiertää niin ikäviä ajatuksia, että siitä huomasin että nyt olen kyllä tosi väsy. Tämä vaihe on varmaan ollut tosi väsyttävä sen vuoksi, kun rakentamista on kuitenkin kestänyt jo melko pitkään, mutta muutto tai saati valmistuminen ei ole vielä ollut kunnolla näköpiirissä.

Yllättäen ratkaisimme tällä kertaa uuvahtamisen shoppailemalla :D Minä ja puoliso saimme järjestettyä itsemme IKEAan ihan kahdestaan, ja ostimme kaikenlaista mitä uudessa kodissa tarvitaan, ja mitä pääsee melko pian jo kiinnittelemään seiniinkin: vessojen peilit, vessapaperirullatelineet, liesituulettimen, tämän tapaisia juttuja. Katselimme ja mietimme myös vaatekaaappeja, mutta niihin ei tullut vielä minkäänlaista ratkaisua, pientä ajatusten kypsyttelyä vain.

Siellä me ollaan kaksistaan, heijastuksina olkkarin ikkunassa.

Jotenkin tuo ostosreissu oli todella rohkaiseva. Se konkretisoi tulevaa muuttoa ja uutta kotia. Kyllä, tämä rakennusprojekti ei jatku ikuisesti, vaan toivottavasti jo toukokuussa sitä peilaillaan itseä näistä peileistä samalla kun harjataan hampaita. Naksautetaan liesituuletin päälle ja kokkaillaan jotain hellalla, joka ko tuulettimen alle jostain hommataan. Huippua!

Vieläkin vähän haamuina.

Oma mielialani ja jaksamiseni  lähti tuosta taas ylöspäin, ja ainakin tällä hetkellä tuntuu, että taas jaksaa arkea, vaikka melko täyttä tämä onkin, kieltämättä.

...

Raksalla on tapahtunut tosi paljon, ja siitä olen huippuiloinen. Seuraavassa kertomusta kuvien välityksellä:

Meillä on nyt lattiaa ja kattoa ja toki edelleen hienot kattopalkitkin:

Yläkerrassa on parvi ja sen takana pikkuinen ullakkohuone:

Parvesta puuttuu vielä kaiteet - ja tietty yhtä ja toista muuta, mutta siellä se kuitenkin on!

Pikkuvessassa voi pestä käsiä, ja on siellä se peilikin:

Testikäyttäjä

Sitten meillä on jääkaappi ja pyykinpesukone! Nykyinen pesukoneemme on todella huonossa hapessa ja olemmekin viime kuukaudet pyykänneet taloyhtiön pesutuvalla, kun emme halua vanhaan kotiin enää uutta pyykkäriä kuskata. Nyt löytyi kuitenkin käytettynä niin kiva yksilö, että mies roudasi sen jo raksalle odottamaan pyykkipäiviä.

Jääkaappi haettiin joulun alla Satakunnasta, myöskin käytettynä. Ja okei, se on kyllä liian pieni suurperheen tarpeisiin, (ja lisäksi toisessa kyljessä on pieni kaiverrus) mutta kun se oli niin magee :D Tässä kaappi ei ole vielä oikeassa huoneessa, eikä pääse muutenkaan oikeuksiinsa, mutta kuva kuitenkin:

Sitten meillä on mahtava (siis hieno, ei iso) olkkari, makkareita, kuistin kaiteet ja kaikkea:

Meidän makkari

Sitä olkkaria, ja kuistin kaiteitakin näkyy

Raksamies ja jälkikasvua, tyytyväisinä.

Eli tiivistettynä, olen kyllä tosi onnellinen tästä kaikesta, vaikka välillä on väsytellytkin enemmän tai vähemmän. En meinaa malttaa odottaa muuttoa. Tällä hetkellä arvioitu muuttoaika olisi toukokuussa, mutta haaveissa siintäisi muutto jo huhtikuussa.

Hyviä keskitalven päiviä sinulle!

Seinä nenän edessä

Joulu tuli meni melko tunnelmallisesti. Näin hyvinkin tiivistettynä voisi sanoa. Olen täällä hiukan pitkittänyt joulun viettoa, ja hörpiskellyt edelleenkin näin jopa loppiasen jälkeen aamukahviani joulukuusen loisteessa. Nuutinpäivänä viimeistään kuusi ja muutkin koristeet saavat kuitenkin lähteä. On jo aika siirtyä uuteen. Vanhinta tytärtä kuitenkin tulee hirmu ikävä, kun hän ylihuomenna palaa joululomaltaan kotoa opiskelupaikkakunnalleen Skotlantiin. Nyyh, mutta sillä lailla hyvällä tavalla nyyh kuitenkin.

Raksalla on tapahtunut mullistavia asioita, jotka eivät ole pelkästään positiivisa, mutta jotka ovat välttämättömiä. Olen tätä vaihetta odotellutkin tässä jo jonkin aikaa hieman pelonsekaisin tuntein, ja nyt se on sitten tapahtunut.

No niin, kaiken salaperäisen hämäryyden jälkeen fakta: väliseinät ovat ilmestyneet! Huippua asiassa on tietenkin edistys, eli se että talon valmistuminen hiipii joka hetki lähemmäksi. Väliseinäthän ovat välttämättömiä, ainakin näin kun perheessä on enemmän jäseniä.

Miksi sitten suhtaudun sinänsä välttämättömiin väliseiniin niin nihkeästi? No, talomme on tähän asti ollut ihanan avara ja muodokas laatikko, jossa kaunista ja lämmintä hirsiseinää on ollut näkyvissä joka puolella mihin vain on keksinyt katsoa. Olen jossain määrin pelännyt jo pidempään, että miten väliseinien rakentaminen vaikuttaa tähän, ja... No... Kyllähän se kieltämättä pilkkoo talon pienehköihin kopperoihin, juuri kuten olin pelännytkin.

Kuten kuvasta näkyy, niin kyllä niitä seiniä nyt sitten riittääkin, vähän joka puolella. Tyhmää tietenkin valittaa tästä, koska tottakai tarvitsemme yksityisyyttä perheenjäsenille ja näin ollen erillisiä huoneita. Avaruutta ja muotoa jään kuitenkin kaipaamaan.

Sitäpaitsi väliseinät aiheuttavat uutta pohdittavaa. Tähän astiset seinäthän ovat olleet hirsiseiniä, joiden varalta ei ole tarvinnut miettiä muuta sisustuksellisuutta kuin sitä, että miten ne saisi kaikkein parhaiten jätettyä rauhaan. Olen anellut rakentavampaa osapuolta olemaan likaamatta niitä rakentamisen tiimellyksessä (olohuoneen seinän yläosassa onkin mitä lystikkäin kämmenenjälki), ja olen yrittänyt mahdollisuuksien mukaan karkottaa sekä töpselit että katkaisijat hirsiseiniltä ja sijoittaa ne levyseiniin. Hirsiseinät vaan ovat niin ihania.

Nyt sitten on ilmestynyt uusia seiniä, joille on lähitulevaisuudessa tehtävä jotain. Pitkälle "käytäväseinälle" olen kaavaillut jotain suhteellisen näyttävää tapettia, mutta makuuhuoneiden seinät ovat tällä hetkellä vain sisustuksellinen aukko. Ehkäpä kysäisemme huoneen tulevilta asukkailta että minkä väriseksi he seinän/seinät haluaisivat, ja sitten valitaan näistä väreistä jotkin sopivat sävyt ja yksinkertaisesti maalataan. Toisaalta voisi olla kätevä valinta vetää kaikki huoneiden levyseinät vain jollain sopivalla harmaan sävyllä, ja silloin värit sisustukseen voisivat tulla muilla keinoin.

...

Rakentamisessa aletaan muutenkin olla vaiheessa, jossa asiat alkavat "jäädä näkyviin", ja tämä aiheuttaa uutta painetta rautakauppareissuihin, jotka mies on tätä ennen hoitanut yksin. Perjantaina työpäiväni jälkeen kävimme ostamassa kaakelit märkätilojen lattioihin. Harmaa tuntuu tässä vaiheessa hyvältä, ja harmaa kivi on erityisen lähellä sydäntä saaristoaikojemme seurauksena. Kylppäriin saimme harmaata "pikkukivilaatoitusta", samoin kuin kodinhoitohuoneen lävistävälle "polulle", ja muihin märkätiloihin sekä kylpyhuoneen reuna-alueille yritimme valita näihin pikkukiviin sopivan harmaan, edullisemman laatan. Melko rassaavaa kuitenkin on, kun valinnan varaa on niin hirmuisen paljon, ja näin kun pääsee suhteellisen puhtaalta pöydältä valitsemaan haluaisi valita tietysti parhaat mahdolliset, ja tässä pitäisi huomioida esim ulkonäkö ja toimivuus meidän oman makumme pohjalta, edelliset myös siltä kannalta jos talo joudutaan jossain vaiheessa myymään, ja tämän lisäksi tietenkin kustannusten suhteen pitäisi pitää pää viileänä.

Itse vietin tämän viikonlopun inhan flunssan kourissa, toivon tosiaan ettei lähde kiertämään koko perhettä läpi... En yleensä sairastu kunnolla (poikkeuksena oksutaudit), mutta silloin tällöin kaataa flunssakin petiin. Noh, nyt kohti uutta viikkoa!

Joulunaluspäiviä

Nyt on käynyt niin, että raksa on ekoja kertoja jäänyt kunnolla (tai jossain määrin ainakin) normaalin arkielämän jalkoihin. Tai ehkä lähinnä niin, että arkielämä ei ole ollut aivan normaalia, kun omissa töissäni on selvitelty lakonjälkeistä postisumaa, ja sitten käytykin jo joulupostiin käsiksi. Myös kotona näkyy joulun läheisyys lisääntyneenä puuhana.

Vähän kyllä harmittaa että raksalla on täytynyt hidastaa tahtia, mutta mielestäni on silti nyt parempi niin, että rakentavampi osapuoli on pitänyt päivät raksalla pääosin joko kohtuupituisina tai sitten hyvinkin kohtuupituisina.

Hommat ovat kuitenkin edistyneet! Jee :D

Lattia on nyt kittausta ja maalausta vaille valmis!

Vihreä jääkaappi tönöttää niin komiana (makuuhuoneen) nurkassa (toistaiseksi vessanpöntön vieressä). Pahoittelut ettei jääkaappikomistuksesta ole nyt kuvaa!

Olen "tuurikuvaaja", ja vaikka olenkin nyt käynyt raksalla suht säännöllisesti ottamassa kantaa milloin mihinkin, niin valokuvia en ole muistanut räpsiä, paitsi tämän yhden ainokaisen:

Kaminamme nimittäin saapui! Se on väriltään punainen, ja merkiltään/malliltaan Happy. Valitsimme kaminaa yhdessä tuumin, suurimpina valitaperusteina oli hinta sekä pirteä ulkonäkö. Kamina oli myös kompaktin kokoinen, jopa siinä määrin että kompaktius pääsi yllättämään: härveli onkin todella pieni, ja näyttää jossain määrin lelulta :D Valitsimme siis kaminan vain netin perusteella ja unohdin ainakin itse zoomailla mittoja otsa huolekkaissa kurtuissa. Mutta eipä pienuus juuri haittaa tässä vaiheessa - pieni on tilakin johon takka tulee, ja jos lelumaisuus alkaa jossain vaiheessa häiritä, voi kaminan päivittää myöhemmässä vaiheessa vakavammin otettavaan versioon.

Viime päivinä rakentavampi osapuoli on bygannut yläkertaan menevät rappuset, väliseinien rungot sekä aloitellut seinien levyttämistäkin. Sisätilat alkavat siis pian hahmottua ihan uudella tavalla, kun tähän asti sisus on ollut kylppäritiloja lukuunottamatta yhtä isoa tilaa. Jännittävää!

Sen tällä muutaman kuukauden rakentamiskokemuksella voi jo sanoa, että pienen talon rakentamisessa on kyllä puolensa: kaikki vaiheet valmistuvat nopeasti, kun pinta-alaa/seiniä/mitään ei ole liikaa.

Näissä tunnelmissa jouluviikolle. Hyviä joulunaluspäiviä sinulle!

Otsikoksi meinasi tulla...

... että hengissä ollaan. On nimittäin ollut melko rankkaa ja väsynyttä ja niin edelleen.

Niin kuin nyt tietty kuuluukin kun raksataan ja suurperheillään ja selvitellään lakkokertymäpostisumaa töissä.

Avatessani blogin näin kuitenkin blogini sivupalkista heti, että Viipaleita blogin Satu on poissa. 

Ja tajusin miten kepeä tuollainen heitto olisi ollut.

Satulle, Satun perheelle ja läheisille lähtee paljon, paljon lämpimiä ajatuksia täältä.

Ehdin lukea hänen blogiaan muutaman vuoden, ja sain paljon vertaistukea suurperhe-elämään sekä runsaasti ajateltavaa noin muutenkin.

Koskettaa.

...

Olin siis lakossa kolme päivää, ja pääsin tekemään lattiaa. Ensin sulattelin hienolla koneella kaksi päivää (no oikei, muutaman tunnin rupeamat vain, mutta kuitenkin) finnfoameihin uraa lattialämmitysputkea varten. Homma oli mukavan hypnoottista, kun piti edetä hi-taas-ti, jotta kone ehti sulattaa levyn. Hypnoottista, ajantajun kadottavaa, flow-tilaan vievää, mutta toisaalta koko kropan jumiin laittavaa, kun tuli kökötettyä lattialla lähespaikallaan vain hitaasti uralla edeten. Heh.

Uutta Uraa luomassa.

Viime viikonlopun jälkeen, juuri ennen kuin palasin lakon jälkeen töihin, ehdimme jo asentaa muutaman lattialevyn paikoilleen; uudistushenkinen rakentavampi osapuoli on nimittäin keksinyt että lattia on kätevintä tehdä suurista vanerilevyistä, jotka sitten maalataan; sisustavampi osapuoli puolestaan on jo (melkein) päättänyt että lattiasta tulee (suht) vaalean harmaa.

Levy levyltä valmis lattiapinta-ala kasvoi, ja samalle alkaa entistä kutkuttavammin tehdä mieli jo päästä muuttamaan.

Appivanhemmat vierailivat meillä tänä viikonloppuna, ja tällöin ensinnäkin lattia rakentui lähes valmiiksi, ja toisekseen pääsimme pienelle (isolle!) irtiotolle. ISOT kiitokset R ja P avusta ja lastenhoidosta!!!

Käytiin siis roadtripillä rakentavamman osapuolen kanssa ihan kaksin! Matkan tarkoituksena oli hakea tori.fistä löytyneet A. vihreä retrojääkaappi, johon joku tenava on kaivertanut sienen kuvan kylkeen sekä B. Kustavin savipajan megaiso mutta suhteellisen/suhteettoman monipuolinen astiasto, jotka molemmat tulevat olemaan upeita talossa. Samalla näin meren (okei, toodella kapean suikaleen siitä) ja ajoimme noin 1000 kilometriä, yövyimme hotellissa sekä söimme eri ravitsevan aamupalan. 

Ei ehkä sinänsä kovin järkevä reissu, mutta jääkaappi on todella hieno ja lisäksi edullinen, ja parisuhteelle koko reissu teki todella hyvää.
Tuollaisten irtiottojen jälkeen vain paluu arkeen on oma haasteensa. Näin sunnuntai-iltana alan kuitenkin olla pienen aallonpohjukan jälkeen (ehkä) valmis taas käärimään hihat ja palaamaan kotitöiden, lukuisien hoidettavien asioiden, tehtävien ylitöiden sekä muiden hommeleiden pariin.
Luulisin ainakin.

Pirteämpää viikon alkua sinulle!

Vieraskynä: Mitä on luvassa!

Hellurei kaikille! (Mannasaria siis yhä tässä kirjailee, kohta vasta alkaa vieraskynäosuus, ja olen varma että kirjoittajan vaihtumisen huomaa ilmaisun tiivistymisestä ;)

Tässä blogipostauksessa yhdistyy jo paaaljon aiemmin lupaamani tekninen katsaus tulevaan taloomme, sekä viime päivityksessä mainitsemani rakentavamman osapuolen näkökulma. Aivan tuoreimpia tilannekatsauksia vieraskynäosuus ei sisällä, mutta tasaista edistymistä on männäviikoillakin tapahtunut. Hieman on tosin rakentamistahtia hellitetty minun uuvahtamiseni sekä lasten sairastelun vuoksi, ja tuo hellittäminen onkin tehnyt jaksamiselle heti tosi hyvää :)

Poitsut ja vikat finnfoam-pinot

Eli ihan hyvissä fiiliksissä nyt mennään, tosin perheessä riehuva jonkinlainen ykäpöpö hieman laskee mielialaa. Lisäksi jänskäilen, että pääsenkö tulevalla viikolla lakkoilemaan, huisaa!

Lampinen niin nättinä ensilumen keskellä

Seuraavassa siis tekijän näkökulma the taloon, olkaapa hyvä:

Tavoitteena on rakentaa edullisesti ekologinen ja sopusuhtainen talo, joka vanhenee kauniisti.

Motto: ”Näyttää siltä mitä on.”

Ekologinen

·         Mahdollisimman pieni (vähän rakennettavaa ja lämmitettävää)

·         Kestävä

·         Paljon uusiutuvaa materiaalia (=puuta)

·         Kierrätysmateriaalia hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan

Edullinen

·         Mahdollisimman pieni (vähän rakennettavaa ja lämmitettävää)

·         Kestävä

·         Paljon uusiutuvaa materiaalia (=puuta)

·         Kierrätysmateriaalia hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan

Jos halutaan tehdä asiat ekologisesti, siitä tulee kustannuksia.  Jos halutaan tehdä asiat todella ekologisesti, se on samalla erittäin edullista. Esim sähköautoilu on ekologista ja kallista, ajamatta jättäminen todella ekologista ja erittäin edullista.

Miten me toteutamme yllä kuvattuja ideologioita?

Kerrosala  1krs 99.5, 2krs 18,0, yht 117,5 m2, Huoneistoala  1krs 90, 2 krs 17, yhteensä 107 m2. Ja tätä rakentaa yhdeksänhenkinen perhe…

4 mh tupakeittiö, kylppäri, sauna, wc ja parvi ja ullakkohuone.

Pohjapiirustus

 Tilat

·         n. neliön muotoinen pohja (ulkovaippa minimoitu)

·         rakennuksen halkaisee  väliseinä, jonka toisella puolella on makuuhuoneet ja toisella puolella yhteiset tilat (selkeää ja lähes käytävävapaata)

·         kosteat tilat yhtenä kokonaisuutena (kosteuden hallinta ja rakentaminen helppoa)

·         2 hengen sähkösauna

·         keittiön päällä parvi (kuutiot käyttöön)

·         kosteiden tilojen päällä lämmin ikkunallinen varastoullakko, jota käytetään tosiasiallisesti huonekorkeudeltaan matalana asuinhuoneena

·         keittiö kosteiden tilojen vastaisella seinällä

·         keittiössä työpöytäsaareke, jossa liesi

·         eteläsivulla terassi, pääoven edessä katettu silta

·         säilytystilaa vinon sisäkaton korkeilla osilla

Perustukset:

·          teräspaaluperustus, paalutuksessa käytetyt paalut jatkuvat pilareina hirsikehikkoon asti

·         tuulettuva, alta täysin avoin alapohja. Paalut käsittelemättömänä näkyvissä

·         paalutus routarajan alapuolelle, ei routaeristyksiä eikä salaojia

Seinät

·         ulkoseinät 205 lamellihirttä, lohenpyrstönurkka näkyvissä

·         hirsiseinien pintakäsittelynä tervaus. Ikkunanpielet, nurkat, räystään aluslaudat ym. harmaalla öljymaalilla

·         väliseinät kipsilevyrakenteisia

Katto

·         pulpettikatto, yhtenäinen, suorakaiteen muotoinen

·         sisäpuolelta vino sisäkatto koko rakennuksen alalla

·         kattokannattimet (naulalevypalkit)  alhaalta näkyvissä

·         kattokannattimien päällä raakaponttilauta, jonka päällä Finnfoam lämpöeristettä

·         lämpöeristettä sen verran, että saavutetaan riittävä lämpöeristys (passiivitalotaso) Finnfoamia 360 mm

·         kattomateriaalina tiivissaumainen huopa

·         tuuletusrako eristeen ja huovanaluslaudoituksen välissä 100 mm. Matalan sivun räystäs on niin pitkä ja perustukset niin korkeat sekä vedenkestävät, että ei räystäskouruja

·         etuoven edessä katos, pulpettikatto, kattokaltevuus ja suunta kuten varsinaisellakin katolla

Julkisivut

Alapohja ja lattiat

·         kantavat rakenteet puuta

·          lämpöeristys ja höyrysulku Finnfoam-rossipohjaeristeellä 

·         lämpöeristettä sen verran, että saavutetaan riittävä lämpöeristys Finnfoamia yht 430mm

·         eristeen päällä vaneri kelluvana, maalattu

·         kosteat tilat: eristeen päälle valettu betoni

Välipohja (parvi ja ullakko)

·         lattiamateriaalina maalattu vaneri

·         parven välipohjakannattimet alhaalta näkyvissä

Talotekniikka

·         poistoilmalämpöpumppu

·         kevyt kamiinatakka = lämmön varastointi huoneilmasta poistoilmalämpöpumpun kautta vesivaraajaan.

·         kevythormi 1 kpl

·         koneellinen tulo- ja poistoilma

·         vesikiertoinen lattialämmitys

·         ilmastointiputket pinnalla ja näkyvillä kaikkialla siellä, missä ne eivät luontevasti ole piilotettavissa

·         tontti vaatii valitettavasti jäteveden pumppauksen

No niin, mannasaria tässä jälleen! Toisinsanoen täällä insinööri ja hippi rakentavat yhdessä jonkinlaista ekohenkistä asumusta. Itse menin viime viikolla rautakauppaan, ja päädyin kirmailemaan innoissani jännittävien, rantakiviä muistuttavien lattialaattojen ja pyöreiden, korkeiden saunankiukauden väliä, jolloin mies huomautti myyjälle, että olemme rakentaneet jo puoli vuotta taloa, ja minä olen nyt ensimmäistä kertaa rautakaupassa. Noh, laatat ja muut eivät ole tätä ennen olleet ajankohtaisia, ja on ollut niin paljon muuta mietittävää :D Sitä paitsi hän liioittelikin hieman, olin kyllä syys- tai lokakuussa mukana valitsemassa ovenkahvaa ;)

Mukavaa, jännittävää, mutta ei kuitenkaan liian jännittävää tulevaa viikkoa sinulle!

Kiitoksia ja pienipalkka-alaa

Ihan ensiksi haluan lähettää lämpimät, lämpimät kiitokset teille, jotka olette eri tavoin auttaneet meitä & projektiamme tässä rakennuskuukausien aikana. Erityiskiitokset menevät rakentavamman osapuolen työkavereille, sekä opiskelukaverille T:lle perheineen. Kiitos <3 <3 <3

...

Kiitollisuus tuosta avusta on kirkkaana mielessä.

Samoin on kirkkaana mielessä kiitollisuus siitä, että me puolisot rakastamme toisiamme, kiitollisuus siitä että meillä on seitsemän ihanaa ja kaunista lasta, sekä kiitollisuus siitä, että asiamme ovat niin hyvin että voimme rakentaa taloa. Olemme siis tosi siunattuja.

Tämän pateettisen purkauksen ohella ajatukset kiertävätkin sekavalla kehällä, vyyhdellä, kerällä ja rykelmällä.

Silloin kun olen joko hullu-professori -vaihteella (eli tavattoman keskittynyt johonkin asiaan) tai sitten vaan erityisen rasittunut tai väsynyt, tapaan unohdella ihan perusasioita. Olen eri vaiheissa viime vuosia unohtanut mm. oman etunimeni, olen unohtanut olenko nainen vai mies, ja usein joudun kelailemaan vuodenkiertoa mielessäni ennen kuin muistan mikä vuodenaika onkaan menossa. Eilen unohdin lasten iltarukouksen sanoja, ja samaa rukousta levolle lasken meillä on rukoiltu siitä lähtien kun isoimmat lapsemme olivat pieniä. Hmm.

Talon rakentaminen on edennyt kuin juna raiteillaan.

Omaa ajatteluani on sen sijaan hetkauttanut työtaistelutilanne työhöni liittyen. Enpä olisi vielä tovi sitten osannut kuvitellakaan että meikäläisen työhistorialla (18 vuotta kotiäitinä) päästäisiin vielä joskus osallistumaan lakkoonkin, ja nyt kuitenkin se tilanne on lähempänä kuin olisin osannut arvatakaan. En oikein tiedä, mitä tuosta aiheesta kirjoittaisin. Lähinnä ehkä sen, että minulla on aika vahva "oikeudenmukaisuustunto", ja epäreilut asiat käyvät näin ollen suoraan hermostoon. Tietääkseni on suhteellisen erikoinen tilanne, että juuri ennen mahdollista lakkotilannetta aloitetaan suht isosti vuokratyövoiman käyttö; eikä minun logiikkaani oikein iskostu myöskään se, että usean kymmenen jakelijan vuokratyöpaikkailmoitusta keskikokoiseen kaupunkiin - saati mikä määrä "uusia" työpaikkoja on kyseessä valtakunnallisesti - perustellaan palvelun sujumisella tai "normaalina käytäntönä palvelualalla", siis etenkin kun kyseessä on samalla hetkellä alkanut työsopimukseton tila. Samalla luonnollisesti mietityttää oman, erittäin määräaikaisen työni haavoittuvuus.

...

Nykyisen kotimme purkuaikataulu on viimein selvinnyt. Ensimmäiset näistä taloista isketään maan tasalle ensi kesänä. Purku kuitenkin alkaa toisesta laidasta taloja, kuin missä itse asumme, joten vaikka talomme rakentamisessa tulisi viivästyksiä matkaan (toivottavasti kuitenkaan ei!), niin mitä luultavammin pääsemme kuitenkin muuttamaan tästä suoraan uuteen kotiin, ilman välivaihemuuttoa. Tästä olen kyllä tosi iloinen.

...

Ps. Rakentavampi osapuoli oikoluki tekstin ja huomautti, että seuraavalla kerralla voisin kirjoittaa siitäkin, että mitä raksalla oikein tapahtuu ;) Kerrassaan mainio idea mielestäni :D ja toivoakseni tekstiä onkin luvassa raksapuolesta enemmän. Rakentavampi osapuoli lupasi käsittääkseni (?) myös itse kirjoittaa jonkinlaisen tilannepäivityksen, suoraan rakentamisen ytimestä. Tänään siis hieman sekavaa, mutta ensi kerralla toivottavasti taas rakentavampaa.

Oikein hyvää sunnuntaita sekä alkavaa viikkoa kaikille!

Pysähtymistä

En sitten päässytkään raksalle auttelemaan.

Pyhäinpäivän iltana

Maanantai-iltana kuusivuotiaamme loikki sohvalta toiselle, kuten aina, mutta nyt laskeutuminen epäonnistui. Hirmuinen huuto, ja käsi oli toimintakyvytön. Minulla kesti jonkin aikaa tajuta, että päivystykseen on todella lähdettävä, koska ko kuusivuotias huutaa yleensä korkealta ja kovaa pienemmistäkin kolhuista. Lisäksi muksaus ei ollut ollut mitenkään erityisen kova, joten en voinut ensin uskoa että mitään olisi murtunut, katkennut tai mennyt sijoiltaan.

Päivystyksessä sitten selvisi, että olkaluu oli poikki, ja myös että luussa poikkeaman kohdalla oli poikkeama, nimittäin luussa murtuman kohdalla oli pallukka joka on mitä luultavammin verisuonikysta, eli verisuonet ovat kasvaneet epänormaalilla tavalla ja aiheuttaneet sen, että luu oli tuosta kohtaa ontto, ja katkesi siksi tavanomaista selkeästi helpommin. Hoitona kipsi (tai tarkemmin muovinen tuki) ja kontrollikäynti lastenkirurgian polilla.

No niin, miten tämä liittyy raksaamme? No, toki paljonkin.

Murtumaa seuraavan päivän olin vielä töissä (ja mies potilaan + pikkuveljen kanssa kotosalla), kun olin luvannut, mutta sen jälkeen sain viettää kolme päivää kotosalla hoivaten käsipotilasta ja tämän pikkuveljeä. Lisäksi päivien jatkoksi tuli vielä viikonloppu, joten kotoisaa elämää kertyy lähes viikko. Aluksi käsi oli valtavan kipeä, mutta toki loppuviikosta poika olisi voinut jo olla eskarissakin, vaikka parempi mielestäni vielä kotona.

Koska.

Äkkipysäys sai minut näkemään kipeänkin selvästi, että miten lujaa viimeiset kuukaudet on perheessämme menty. Rakentavampi osapuoli on tietysti, no, rakentanut. Kuten suunnitelmissa olikin. Minun itseni oli tarkoitus kesätöiden jälkeen keskittyä opiskelun ja perhe-elämästä huolehtimisen antoisaan yhdistelmään, mutta päädyinkin pian takaisin töihin.

Ikkunoista loistaa jo valot

Tottakai oma työtilanteeni lyhyitä määräaikaisuuksia tekevänä sijaisena on hyvin epävarma. Epävarmaa on myös opiskelu, kun vaikka pystyn suorittamaan kursseja junamaisen tehokkaasti suurperheen-mamma-opiskelee -asenteella, niin takaraivossa nakertaa kuitenkin kysymys siitä, että pystynkö tällä koulutuksella (kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen asiantuntijakoulutus) ikinä työllistymään, ottaen huomioon olemattoman työkokemukseni (kotiätivuodet). Noh, toisin sanoen huolta, epävarmuutta, työtä (rakennustyötä, työtyötä, opiskelutyötä), lastenhoitoa, kotihommia, suunnitteluhommia (raksa!), ylipäänsä kaikkea on perheessämme ollut yllin kyllin viimeisen puolen vuoden ajan. Minä pidin huikean kahdeksan päivän kesäloman ja mies pystyi pitämään lomaa jopa parisen viikkoa, eri aikaan tottakai kuin minä. Suurperheen kaikki juoksevatkin asiat on jotenkin tullut hoidettua, ja välissä vilkuteltiin ja halittiin yksi lapsi ulkomaillekin, neljäksi vuodeksi.

Eli kaikkea on ollut yllin kyllin, mikä on toisaalta hyvä, tykkään kyllä siitä kun tapahtuu. Mutta toisaalta taas, etenkin pienten lasten kannalta on kyllä menty ihan liian kovaa. Tajusin tämän vasta, kun istuin pysähtyneenä päivystyksessä, ja kätensä poikkaissut lapsi keskusteli kanssani kiinnostuneena päivystyksen toiminnoista ja kuvalehden mainosten ilmiöistä.

Raksavalot

Olen iloinen, että käsi tuntuu paranevan hyvää vauhtia. Toisaalta olen myös tosi iloinen siitä, että saimme muutaman rauhallisemman päivän lasten kanssa. Maanantaista alkaa taas arkisähläys töineen, päivähoitoineen ja kouluineen, mutta toivon kovasti, että saisimme jotenkin ujutettua kaiken arkikiireen lomaan myös rauhallista kohtaamista.

Parempia päiviä jo

Ps. Raksakin etenee :) Jopa siinä määrin, että olen alkanut muuttoa silmällä pitäen myydä pois tarpeettomia tavaroita. By the way, tarvitsisiko kukaan hyvää viulua :D ? E. H. Roth suoraan 80-luvulta, soitettu pari vuotta, mutta sen jälkeen vain kuljetettu mukana lukuisissa muutoissa :D Paitsi viime syksynä aktivoiduin huollattamaan sen myyntiä varten. No niin, tonnilla irtoaa kaunis 'tummapaahtoisen' soinnin omaava instrumentti koteloineen ja jousineen (varajouseksi). Myös vaihto esimerkiksi jännittäviin/tyylikkäisiin kaakeleihin, mustaan tervamaaliin, vanhoihin peilioviin, vessanpyttyihin tai muuhun mukavaan käy :D Anyone?

Täältä tähän, mannasaria.